Kun sydänääniä ei enää löydy

28.10.15

Onko sinulla lapsia?” Vastaus huolettomaan kysymykseen voi olla raskas. Noin 150 perhettä Suomessa menettää lapsensa vuosittain kohtukuoleman kautta.
”Minulla on neljä elävää ja yksi kuollut.” Kuollutkin lapsi lasketaan perheissä usein yhdeksi lapsista.

12. raskausviikon jälkeen olet turvallisilla vesillä. Voit huokaista helpotuksesta ja kertoa uutiset sukulaisille. Useimmiten kaikki menee hyvin.
   Kun lapsi syntyy kuolleena 22. raskausviikon jälkeen, puhutaan kohtukuolemasta.
Hartaasti odotetun vauvan menetys on suuri suru.
   Kuolema on eristetty meidän kulttuurissamme. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole nähneet kuollutta, kertoo Käpy ry:n vs. toiminnanjohtaja Sanna Rantanen.
   Käpy on vertaistukiyhdistys, joka tukee kuoleman kautta lapsensa tavalla tai toisella menettäneitä perheitä. Vertaistuki on erityisen tärkeää lapsen kuoleman kokeneille.
   Ne, joilla on ystäviä tai sukulaisia ja jotka saavat vertais- ja ammattiauttajatukea, pääsevät jollakin tapaa elämässään eteenpäin. Usein perhe jää kuitenkin surussa yksin.
   Vielä pari sukupolvea sitten kuollutta lasta pidettiin usein useita päiviä kylmässä riihessä. Koko suku ja kylä kävivät lasta katsomassa.
   Tavat ovat muuttuneet yksityisiksi, myös kuolema ja hautajaiset ovat nykyään yksityisiä.
   – Toisaalta tänä päivänä huomioidaan kauniillakin tavoilla se, että hautajaiset voidaan tehdä perheen toiveiden mukaisiksi, Rantanen kiittää.

Entä jos
unohdan?

Äideille tulee järkytyksenä se, että he joutuvat synnyttämään kohtuun kuolleen lapsen. Synnytyksen nopea käynnistäminen koetaan usein helpompana kuin synnytyksen pitkä odottaminen. Monet pitävät vaikeatakin synnytystä lopulta tärkeänä.
   Synnytys voi olla hyvin kaunis hetki. Se voi olla alkushokin jälkeen jopa hyvä kokemus, Rantanen kertoo.
   Osastolla vietetyt tunnit ovat yleensä ainoat lapsen kanssa vietetyt hetket. Muistoiksi tallennetaan pikkuisen jalan- ja kädenjälkiä.
   Kätilöt valokuvaavat muistoja, jotka ovat valtavan tärkeitä vanhemmille.
   – Vanhemmille ei tulisi aina mieleenkään ikuistaa hetkiä, Rantanen sanoo.
   Valokuvissa ja muistoissa on lohduttavaa pysyvyyttä. Usein juuri lapsesta otetut valokuvat – tai niiden puute – nousevat myöhemmin merkittävään asemaan.
   Menetyksen jälkihoitoon on sairaaloissa panostettu. Käpy ry:lle tullut palaute hoitohenkilökunnan osaamisesta on ollut pääsääntöisesti kiittävää.
   – Toki sairaanhoitopiireittäin saattaa olla suuria eroja siinä, miten vanhempia ohjataan psyykkisen ja henkisen tuen pariin, Rantanen painottaa.
   Menetyksen kohdanneilla vanhemmilla on mahdollisuus saada jutella psykiatrisen sairaanhoitajan tai neuvolan psykologin kanssa. Myös monenlaista vertaistukea on tarjolla.
    Vanhempi tai vanhemmat saavat olla lapsen kanssa muutaman tunnin synnytyksen jälkeen. Kiirettä ei pitäisi olla.
   Sen jälkeenkin he voivat sopia, että käyvät katsomassa lasta niin usein kuin haluavat. Vauvaa voi myös käydä katsomassa kappelissa ja pyytää vaikkapa lähiomaiset mukaan, Rantanen selvittää käytäntöjä.

Suru kulkee mukana
loppuelämän

Surun kulkeminen on isällä erilainen, kun äiti kantaa lasta ja kiintymyssuhde syntyy jo raskausaikana. Isille jää edelleen liian usein sivustaseuraajan osa.
   Lapsen menetys on kuitenkin yhteinen ja suru iskee molempiin.
   – Isät tarvitsisivat ehdottomasti huomion ja tuen. Silti jälkitarkastuksessakin se, miten äiti jaksaa, taitaa olla usein ensimmäinen kysymys, toteaa Rantanen.
   Joskus suruun ei ole tarjolla tukea. Äänioikeudeton suru kuvaa tilannetta, jossa ihminen kokee, ettei hänen surunsa oikeutusta tunnusteta yhteisössä.
   Lapsensa menettäneet saattavat kokea vähättelyä. Tuttavien ajattelemattomat lausahdukset ”vieläkö sä suret” tai ”etkö sä ole jo päässyt yli” voivat tehdä kipeää.
   – Tällaisiin tiedusteluihin vanhempi haluaisi sanoa, että en minä haluakaan päästä yli. Suru kulkee mukana koko loppuelämän, se ei häviä minnekään, Rantanen muistuttaa.
   Lapsensa menettäneet vanhemmat saattavat surra myös sitä, että oma – niin merkittävä lapsi – ei merkitse muille mitään.
   Valokuvaaja Kaisu Jouppi päätyi kohtukuolemien pariin aihetta käsittelevän lehtijutun luettuaan. Hän tarttui aiheeseen huomattuaan, kuinka vaiettu asia on.
   Jouppi työsti kolme vuotta kohtukuolema-aihetta kuvaamalla ja haastattelemalla nelisenkymmentä äitiä. Valokuvaaja halusi antaa äänen heille, joiden surua ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää.

Onko suru
sairaus?

DSM on yhdysvaltalainen käsikirja mielenterveyden häiriöiden määrittämiseen ja tilastoimiseen. Psykiatrien julkaisema diagnoosiluokitus on käytössä myös Suomessa.
   Uuden DSM-5-käsikirjan mukaan yli kaksi viikkoa kestänyt rakkaan ihmisen menetyksestä johtuva syvä suru voi johtaa masennusdiagnoosiin.
   DSM-5:n tapa tehdä surusta sairaus on herättänyt arvostelua. Sairauteen tarjotaan lääkkeitä, vaikka sureminen on aiemmin nähty normaalina, järkevänä reaktiona menetykseen.
   Sanna Rantasen mukaan pitkäaikainen matka surun kanssa ei ole poissa kahdessa viikossa eikä kolmessa kuukaudessa. Se kulkee mukana ja muuttaa muotoaan.
   – Tulee päiviä, jolloin on helpompi olla ja ymmärtää, että surun kanssa oppii elämään.

TEKSTIT: LIISA LOUHELA

Kommentoi ja anna palautetta jutusta täällä

Miten voisin parhaiten auttaa?

Surevan kohtaaminen voi tuntua vaikealta. Olisiko parempi antaa surijalle aikaa ja tilaa selviytyä vai sittenkin välitöntä tukea?
   Menetetystä lapsesta voi puhua tai ainakin kysyä, haluavatko vanhemmat puhua lapsestaan.  Läheiset ja ystävät voivat myös tiedustella, miten he voisivat parhaiten auttaa.
   Näin välittyy viesti, ettei lasta ole unohdettu.
   Vaikeasta asiasta vaikeneminen, aiheen välttely ja pelästyminen voivat tuntua surevasta vanhemmasta ahdistavalta. Usein on parempi sanoa jotain kuin jättää surun kohdannut ihminen kokonaan vaille huomiota.
   Älä kysy, ovatko vanhemmat päässeet kuolemasta yli. On tärkeää muistaa, että kuolleenkin lapsen vanhemmat ovat vanhempia, he ovat äitejä ja isiä. Lapsilukuun kuuluu usein myös kuolleena syntynyt lapsi.

Syy kuolemaan
selviää usein

Kohtukuolema tarkoittaa 22-viikkoisen tai yli 500 grammaa painavan vauvan menehtymistä kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana.
   Yli 22-viikkoisista raskauksista noin 0,3–0,5 prosenttia päättyy kohtukuolemaan.
   Suuri osa kohtukuolemista tapahtuu hyvin lähellä laskettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa.
   Kohtukuoleman kohdatessa äiti joutuu yleensä synnyttämään kuolleen lapsen.
   Useimmiten kohtukuoleman syy selviää. Kun syy ei selviä, puhutaan kohtukätkytkuolemasta.
   Jos raskaus on kestänyt vähintään 22 raskausviikkoa ja lapsi syntyy kuolleena tai kuolee synnytyksessä tai pian sen jälkeen, Kela maksaa äitiysrahaa 105 arkipäivältä.
   2013 tehtiin lakimuutos, jonka perusteella kohtukuoleman tapahtuessa myös isä voi jäädä 18 vuorokauden isyysvapaalle.
   Vertaistukea verkossa saa muun muassa osoitteesta www.kohtukuolema.fi. Käpy ry:n tukipuhelin päivystää maanantaisin ja torstaisin kello 8.30–11.30 numerossa 045 325 9595.

Lähteet: Kaisu Jouppi, Tyhjä syli, No Tofu Publishing 2015, www.kohtukuolema.fi.

Artikkeli on osa lehteä 34/2015