Apua olisi annettava tasa-arvoisesti (28.10.)

11.11.15

Pakolaistilanne huolestuttaa Suomea ja Eurooppaa. Kymmenientuhansien pakolaisten ja siirtolaisten odotetaan saapuvan Suomeen tänä vuonna, ja ensi vuonna jopa satojentuhansien. Monista tuntuu oikealta, että merkittävä osa aputoimistamme kohdistuu näihin tulijoihin, ja se on ymmärrettävää.
   On käytännöllistä ja helppoa havaita lähellä olevien ahdinko. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että tämä ahdinko voi loppujen lopuksi olla paljon pienempää kuin esimerkiksi kriisimaissa olevien ihmisten, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä pakoon. Vakavasti vainotuilla on harvoin varaa maksaa tuhansia euroa salakuljetuksesta Eurooppaan, jos ei kuulu vähintäänkin ylempään keskiluokkaan.
   Tunteet ovat pakolaisasiassa monilla sen verran voimakkaasti esillä, että ne voivat estää kokonaiskuvan näkemisen. Kyseenalaistamatta jää, voimmeko nykyjärjestelmällä oikeasti luoda kestävän perustan maailman ongelmien ratkaisemiselle.
   Voisimmeko samoilla varoilla, mutta eri keinoilla, saavuttaa ja auttaa tehokkaammin ja paremmin? Päämääränä täytyy mielestäni aina olla se, että toimissamme on mahdollisuus ongelmien kestävään ratkaisuun.
   Useilla matkoillani kehitys- ja kriisimaihin minulle on kerrottu, että apua kaivataan nimenomaan paikan päälle kriisimaihin tai niiden naapurimaihin.
   Rikkaat muslimimaat, kuten Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Irakin naapurimaa Saudi-Arabia, kieltäytyvät ottamasta pakolaisia vastaan. Perusteluksi ilmoitetaan muun muassa se, että he eivät halua levottomuutta maihinsa.
   Toki shiia- ja sunnimuslimien välillä on eroja, mutta ovatko ne suuremmat kuin shiiamuslimin ja kristityn välillä? Tuskin. Suomella ja Euroopalla on velvollisuus auttaa, mutta samalla meidän on myös varmistettava, että esimerkiksi kulttuuriltaan samankaltainen ja varakas Saudi-Arabia kantaa vastuunsa.
Kristittyinä meillä on velvollisuus auttaa ihmisiä järkevästi ja tasa-arvoisesti. Mahdollisimman monien tulisi hyötyä aputoimistamme. Nykyisin esimerkiksi lapset, naiset ja ikäihmiset jäävät useimmiten rannalle, ja nimenomaan heitä, yhteiskunnan heikompia, meidän tulisi auttaa.
   Paikan päällä auttamisen lisäksi nykytilannetta selvästi parempi vaihtoehto olisi kiintiöpakolaisten vastaanottaminen, sillä heidän todellinen turvapaikan tarpeensa on jo tutkittu ja todettu.

Juha Richter
varavaltuutettu (kd), Oulu


Palautteita

• Onnea ja siunausta Leila Ikoselle (RT 21.10. Ihmisiä-palsta). Muistan hänet 80-luvulta, kun kuurojen hengellisiä tehtäviä hoiti kaksi Ikosta.

Heikki Myllylä

Hannu Ojalehdon pääkirjoitukset ovat olleet ajankohtaisia ja puhuttelevia. Niitä on ollut tosi mukava lukea. Hyvä kirjoitus on kuin lyhty, joka valaisee matkaa, vaikka ei teekään sitä lyhyemmäksi, on joku sanonut. Taivaan Isän varjelusta ja hyvää syksyn jatkoa!

Juhani Alaranta

Artikkeli on osa lehteä 34/2015