En koe tehneeni syntiä osallistumalla neulekirkkoon (11.11.)

11.11.15

Huomasin RT:ssä ilmoituksen neulekirkosta ja ajattelin heti, että sinne menen. Ajatus kirkosta, jossa saa neuloa, kiinnosti kovasti.
    Kirkkopäivänä meitä etupäässä naisia vaelsi kirkkoon ja kohta alkoi iloinen puikkojen kilinä. Toiset neuloivat hitaasti ja harkiten, toisilla oli vauhti päällä. Välillä kädet laskeutuivat alas rukoukseen ja sanaa kuunneltiin hyvin hartaasti.
   Kirkkoväki oli myös pukeutunut erilaisiin neuleisiin, oli virkattuja liivejä ja huiveja, neulottua hametta
Minulle tämä kirkko oli hyvin mukava kokemus ja ajattelinkin esittää sitä pidettäväksi myös omassa seurakunnassani.
   Kirkkopäivän aamuna mietin sitä, onko synti neuloa sunnuntaina kirkossa. Anoppini aikoinaan lopetti käsitöiden teon kello 18 lauantaina kun ehtookellot soivat  ja sunnuntaina kello 18 jälkeen otti työt taas esille.
   Keskustelin tästä syntiasiasta ennen kirkon alkua seurakunnan työntekijän kanssa. Hän kertoi jonkun sanoneen, että joka silmukka on rukousta Jumalan puoleen.
   Siispä sukan teko merimieskirkolle jatkui.
   Martat tarjosivat hyvät kahvit pullan kera. Kirkkokahveilla pastori kertoi kokeneessa jotakin voimallista siinä puikkojen kilinässä kirkkokansaa katsellessaan.
   Lopputulema oli siis hyvä, enkä koe tehneeni syntiä vaan kiittäneeni Jumalaa siitä, että minulla on kädet, joiden avulla voin palvella Häntä ja lähimmäisiäni.

Kerttu Hannila
Kempele

Neulekirkossa palveltiin seurakuntaa

Tuiran seurakunnassa on vapaaehtoisten voimin kudottu vuoden aikana kastesukkia. Sukat lahjoitetaan kastettaville lapsille tai aikuisille.
   Sukkien kutominen aloitettiin keväällä neulekirkolla, joka pidettiin Pyhän Luukkaan kappelissa. Kevään, kesän ja syksyn aikana sukkia tuli paljon useilta ihmisiltä.
   Projekti päätettiin syksyn neulekirkkoon Pyhän Tuomaan kirkossa. Kirkossa kastesukat siunattiin käyttöön.
   Neulekirkon pitämisestä ja kutomisesta kirkossa on ollut tämän jälkeen muutama kriittinen kirjoitus, joissa näitä asioita on pidetty sopimattomina. Tämä on ymmärrettävää sitä taustaa vasten, että aikanaan kutominen oli työtä ja siksi sitä pidettiin sopimattomana sunnuntaina.
   Kutominen ei kuitenkaan enää ole suurimmalle osalle ihmisistä työtä, vaan kyse on rentoutumisesta ja harrastuksesta. Jumalanpalvelukset ovat myös muuttuneet: ne eivät ole aina vain istumista ja kuuntelemista.
   Kastesukkien kutomisessa ja neulekirkoissa on taustalla ajatus, että kutominen voi olla rukousta. Jokainen sukkaan kudottu silmukka on rukous kastetun puolesta.
   Haluan kiittää kaikkia kastesukkien kutomiseen ja neulekirkkoihin osallistuneita. Olette palvelleet seurakuntaanne ja kutoneet tervehdyksen, jonka pappimme toimittavat perille kastettavalle lapselle tai aikuiselle.
   Jumala kutomisenne siunatkoon!

Niilo Pesonen
Tuiran seurakunnan kirkkoherra

Kiitokset Kempeleen seurakunnan työntekijöille

Te seurakunnan työntekijät, teette tärkeää työtä näkyvällä paikalla täyttämässä Jeesuksen käskyä ilosanoman viemisestä kaikille ihmisille.
   Teidän työtänne seurataan ja arvostellaan. Me ihmiset emme usein sano mitään hyvästä, jota saamme teidän kauttanne.
   Minä tahdon nyt tässä tuoda oman seurakuntani jokaiselle työntekijälle kiitoksen!
   Kaikissa työmuodoissa meillä on parhaat mahdolliset ihmiset töissä.
   Heillä on usko sydämessään, halu ja taito kertoa Jeesuksen rakkaudesta pienimmistä suurimmille.
Teitä kaikkia on hyvä kohdata. Ystävällinen katse, lämmin hymy, ja joku sanakin meille seurakuntalaisille antaa hyvän mielen.
   Vuosikymmeniä olin käväissyt siinä toimistollakin, aina on ollut mukava kohdata.

Hilja Alasuvanto
Kempele