Hyvää – Eeva Vainikainen

25.11.15

Opin lukemaan viisivuotiaana. Kirjoja oli 1950-luvun kodissa vähän, eikä kirjastostakaan saanut lainata ennen kuin oli käynyt kaksi luokkaa koulua. Luin Pohjolan Sanomia, Raamattua, Kremlin kelloja ja Harold Robbinsia, kunnes sisareni kieli ja äiti takavarikoi Robbinsin.
   Lukeminen yhdistettynä vilkkaaseen mielikuvitukseen aiheutti joskus ahdistusta. Kerran olin taas lukenut jotain aivan liian jännittävää, ja minua huoletti, että joutuisin joskus elävältä haudatuksi.
   – Kyllä minä katson, ettei niin käy, isä lupasi.
   – Mutta jos sinä olet silloin jo kuollut, murehdin.
   – Kyllä minä katson, missä sitten olenkin.
   Siinä oli kaikki turva, minkä pieni tyttö tarvitsi.

Vanha nainen asetteli jalkansa huolellisesti bussin oviaukon askelmille ja piti samalla tiukasti kiinni tukikahvasta. Toisen käden ranteessa roikkui taiteltu punainen putki, jonka rouva kadulle päästyään avasi kävelykepiksi.
   Kun on seurattu 1900-luvun alkupuolella syntyneiden elämää, pitkän iän ennustajaksi on noussut ehkä yllättäväkin ominaisuus: tunnollisuus. Harkitsevuus ehkäisee onnettomuuksia. Sitkeys ja järjestelmällisyys auttavat elämään terveesti, pysymään liikkeessä ja pitämään yhteyttä toisiin ihmisiin sittenkin, kun se ei enää ole helppoa.
   Tunnollisuus ja suomalainen sisu tekevät hyvän elämän. Kun keinot loppuvat, otetaan konstit käyttöön, ja periksi ei anneta.

Sain lehden tilaajalahjana ”enkelirouva” Lorna Byrnen kirjan Taivaallista rakkautta. Minähän en mihinkään lapsellisiin enkelijuttuihin usko, mutisin mielessäni, mutta otin kirjan, kun ei muutakaan kiinnostavaa ollut tarjolla.
   Sen kirjan luettuani hankin myös Byrnen ensimmäisen: Enkeleitä hiuksissani. Ne eivät tosiaankaan ole mitään lasten juttuja! Ne ovat rankkaa kuvausta köyhästä ja kovasta elämästä, jossa enkelit toimivat omalla itsenäisellä tavallaan.
   Olen yli 40 vuotta tehnyt työtä, jossa olen jaotellut ihmisten tarinoita uskottaviin ja epäuskottaviin, tosiin ja epätosiin. Sen kokemukseni pohjalta Byrne ei pelkästään luule tai väitä näkevänsä enkeleitä. Hän näkee, oikeasti.

EEVA VAINIKAINEN