Isä, olet tärkeä

7.11.15

Kolme sukupolvea kertoo muistoja isistään

”Olimme sisareni Elinan kanssa paljon papan kanssa Kuusamon-mökillä. Monissa lapsuuden valokuvissa olemme metsässä mättäällä papan kanssa.
   Mökillä tehtiin myös monet kalareissut. Pappa laittoi minulle madon ongenkoukkuun ja otti kalan pois, kun en itse uskaltanut.
   Lapsena tuntui, että ei ollut mitään, mitä pappa ei osaisi tehdä.
   Kun olin koululainen, isä teki jonkin aikaa lyhempää työpäivää. Kun tulin koulusta kotiin, meillä oli aikaa tehdä asioita yhdessä. Suomalaiset komediat, esimerkiksi Uuno Turhapuro -elokuvat, ovat yhteinen harrastuksemme.
   Ala-asteikäisenä ja vielä yläasteella ollessani menin usein koulun jälkeen papalle ja mummulle. Papan kanssa katselimme vanhoja mustavalkofilmejä.
   Isä ja pappa ovat tukeneet kaikessa, mitä olen tehnyt. Kun esimerkiksi lähdin ensimmäistä kertaa pyörällä kouluun, pappa tuli mukaani.
   Isältä olen oppinut ainakin ruoanlaittoa, teen usein lihapullia Eeron ohjeilla. Isältä olen kysynyt neuvoa monissa käytännön jutuissa, esimerkiksi pyykinpesuun ja siivoukseen liittyvissä.
   Erkillä ja Eerolla on tilannehuumorin tajua ja sana hallussa. Pidän arvossa myös sitä avoimuutta, jolla he suhtautuvat muihin ihmisiin.”

Mikael Multasuo, 20 vuotta, Oulu. Opiskelee ruotsin ja englannin opettajaksi.

****

”Isäni Mikko opetti meidät kahdeksan lastaan työntekoon jo pienestä pitäen, sillä äitini sairasteli pitkään, kun olin lapsi ja nuori.
   Meillä jokaisella lapsella oli omat arjen askareemme. Minun tehtäväni oli hoitaa lehmät ja lypsää ne.
Taisin olla vähän isän lellikki, koska olin neljästä pojasta ja neljästä tytöstä nuorin.
   Isä oli urheilumiehiä. Perheen miesten yhteinen laji oli käsikarttu. Se oli vähän kuin köydenvetoa, mutta köyden tilalla oli puinen kapula. Veljesten kesken käytiin kovaa kisaa käsikartussa ja monesti isäkin oli mukana kisaamassa. Minä olin enemmänkin joukon jatkona, en ollut kilpailuhenkinen.
   Isä yritti ohjeistaa meitä: olkaa ihmisiksi, että ette tuota harmia.”

Erkki Multasuo, 78 vuotta, eläkeläinen, Kempele. Lapset Eero ja Anne.

****

”Lapsuudessani pelasimme paljon palloa Holmantiellä naapuruston poikien kanssa. Erkki oli meillä usein maalissa. Se oli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa harvinaista, ei siellä muita vanhempia siihen aikaan näkynyt.
   Muistan lapsuudesta, kuinka isä teki ruokaa, esimerkiksi paistinperunoita. Ja muistan, kuinka jännältä tuntui valvoa ja katsoa isän kanssa ortodoksien pääsiäisyön jumalanpalvelus televisiosta.
   Isä otti minut toisinaan mukaan työreissuilleen Helsinkiin. Yleensä aina ehdittiin käydä myös Linnanmäellä.
   Huumorintajua Erkillä on aina ollut. Kun kysymme, mitä isä haluaa isänpäivälahjaksi, vastaus on aina sama: puolisukat tai helikopterin. Jostain syystä olemme hommanneet aina ne sukat…
   Erkki on käsistään taitava. Kysyn häneltä monesti neuvoja, viimeksi muutama viikko sitten yhtä  lattialämmitykseen liittyvää asiaa. Lapsenlasten kanssa isä on tehnyt paljon puutöitä Kärpäntien verstaalla.
   Isänpäivänä olemme käyneet perinteisesti ulkona syömässä ja juoneet päälle kakkukahvit isän ja äidin luona.
   Olemme myös ottaneet perhekuvan. Se otetaan tänäkin vuonna, vaikka äitini Ella on poissa.”

Eero Multasuo, 49 vuotta, kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja, Kempele. Lapset Mikael ja Elina.

****

HAASTATTELUT: MINNA KOLISTAJA

Kommentoi ja anna palautetta täällä

Kysyimme lukijoiltamme, millaisia muistoja heillä on isistään ja millainen on hyvä isä. Varsinkin naiset innostuivat vastaamaan.
Lue täältä, millaisia vastauksia saimme!