Isä tykkää tähtipojastaan

17.11.15

Lapsensa omaishoitaja Vesa Torvi ei jaksa murehtia tulevaa vaan elää perheen kanssa päivä kerrallaan

Uskallanko sanoa lääkärille, että olen väsynyt? Entä jos ainoa apu lääkärin vastaanotolla olisikin diagnoosi masennuksesta ja käteen iskettäisiin lääkkeet sen hoitoon?
   Oman poikansa omaishoitaja Vesa Torvi kertoo rehellisesti olevansa välillä perin juurin väsynyt, mutta ajattelee sen olevan eri asia kuin masennus.
   Uupumus iskee esimerkiksi silloin, kun tuntematonta oireyhtymää sairastava 13-vuotias Jose eli Josku-poika potee flunssaa ja vanhemmat eivät saa nukuttua.
   Kun Josku on kipeä, häneltä on pakkoa imeä imulaitteistolla tavallista useammin limaa trakean eli henkitorviavanteen kautta.
   Koska voimien riittämisessä käydään usein äärirajoilla, oulunsalolaisessa Torven perheen arjessa on opittu elämään armollisesti pelkästään tässä ja nyt -hetkeä: eilinen on jäänyt taakse, huominen on tuntematon, ainoa tarpeellinen aika on tänään, käsillä olevat hetket.

Torvi saa kysellä
tyhmiäkin

Joskun syntymän jälkeen Vesa ja hänen Satu-vaimonsa viettivät sairaalassa 3 vuotta, 2 kuukautta ja 16 vuorokautta. Isä on laskenut ajan tarkasti.
   – Pojan ei pitänyt koskaan nähdä, kuulla saati kävellä. Onneksi ammattilaisetkin erehtyvät.
   Josku käy koulua Oulunsalon Pitkäkankaan pienryhmässä. Kun kuudesluokkalaisesta ryhdytään ottamaan luokassa valokuvaa lehtijuttua varten, keskeytyy saksi-paperi-askartelu harmillisesti.
   Vesa Torvi myöntää, että hän on saattanut olla monelle viranomaiselle vuosien varrella kiusallinen henkilö kysymyksineen.
   – Mutta koska olen joka tapauksessa torvi, olen saanut tehdä rauhassa tyhmiä kysymyksiä ja myös kyseenalaistaa sitä, mitä minulle on kerrottu Joskun hoitamisesta, isä virnuilee sukunimestään.

Sanojen oppiminen
synnytti puhetulvan

Josku pääsi sairaalasta kotiin vuonna 2005. Silloin isästä tuli lapsensa omaishoitaja. Vesa Torvi toteaa, ettei hän muista noilta ajoilta paljoakaan. Lapsi oli hänen ja puolison valvonnan alla ympäri vuorokauden.
   – Peilistä minua katsoi välillä valvonut mies, jolle on hiipinyt harmaata hiuksiin.
   Perhe opetteli käyttämään tukiviittomia ja kuvia kommunikoinnissa. Kun Josku sai kuulolaitteen, hänen puheensa alkoi parantua: sanat löytyivät.
   – Sen jälkeen puhetta on myös riittänyt, isä hymyilee.
   Kymmenen omaishoitovuoden jälkeen Vesa Torvi palasi vuosi sitten työelämään. Vaikka työssä käymisen voisi luulla vievän voimia vain lisää, kertoo Torvi työn olevan hänelle tervetullutta irtiottoa arjen pyörityksestä.

Jospa saisi vain
nukkua rauhassa

Sairas lapsi vaatii vanhemmiltaan paljon, mutta myös perheen muille lapsille on oltava aikaa. Vaikka elämä on tässä ja nyt, perheessä intoudutaan välistä puhumaan yhteisistä lomamatkoista. Kesäisin haaveet ovat toteutuneet. Joskun kanssa tien päälle lähteminen vaatii huolellista etukäteissuunnittelua.
   Päällimmäinen toive Vesa Torvella on ehkä sittenkin kunnon yöunet, nukkuminen monen katkonaisen yön edestä.
– Jos vaimon kanssa pääsisi jollakin ilveellä kahdestaan jonnekin, se tekisi meille varmasti hyvää, aviomies miettii.
   Vaikeasti sairasta lasta on vaikeaa, lähes mahdotonta, jättää esimerkiksi sukulaisten hoidettavaksi.
   – Kyllä se on meidän vanhempien vastuuta, Torvi toteaa.
   Arjen yksi ilonaihe on se, että Joskun sisarusten kaverit eivät ole oudoksuneet erilaista poikaa leikeissä.
   Josku on special guest star, erityinen tähti muiden tähtien joukossa, isä kuvailee.

Sunnuntaina
omaishoitajien kirkkopyhä

Kaukovainion kappelissa vietetään omaishoitajien kirkkopyhää sunnuntaina 22.11. kello 12 alkaen.
Tilaisuus järjestetään yhdessä Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset -yhdistyksen kanssa.
   Tuiran seurakunnan diakoniatyöntekijä Paula Kyllönen toivottaa omaishoitajat tervetulleiksi kirkkohetkeen ja rohkaisee heitä myös pyytämään seurakuntien diakoniatyöntekijää kotikäynnille keskustelemaan omaishoitoon liittyvistä, mieltä askarruttavista asioista.
   – Yritämme olla eri tavoin avuksi ja tukena omaishoitajille, Kyllönen kertoo.

RIITTA HIRVONEN