Kirjojen maailma on lahja lapselle

17.11.15

Tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen on huolissaan siitä, että yhä harvempi lapsi pääsee nauttimaan lastenkirjoista, joiden tulisi olla olennainen osa lapsen arkea.
   – Nykyvanhemmat tuntuvat olevan niin kiireisiä, että ei enää ehditä istua alas lukemaan lapsen kanssa. Vanha tieto lukemisen tärkeydestä ei olekaan enää sisäistettynä.
   Lukemisharrastuksen väheneminen on huomattu esimerkiksi kirjastoissa, kouluissa ja päiväkodeissa.
   – Lasten kyky rauhoittua ja keskittyä on heikentynyt, Heikkilä-Halttunen kertoo.
  – Opettajat tunnistavat, kenelle on luettu kotona kirjoja. Se vaikuttaa siihen, miten lapsi jaksaa keskittyä, istua paikoillaan ja miten he toimivat ryhmässä.

Vauvalla on
kielen nälkä

Kirjoja voi lukea jo aivan pienelle vauvalle. Pienimmille tarkoitetuissa kirjoissa on loruja ja riimejä, jotka leikittelevät kielellä.
   – Riimien kuuntelemisesta syntyy vauvalle kielennälkä. Silloin lapsella on myös isompana halu käyttää kieltä monipuolisesti, Heikkilä-Halttunen kertoo.
  Kirjat voivat auttaa tunteiden jäsentämisessä ja ympäröivän maailman hahmottamisessa.
  – Pienelle lapselle kirjat ovat peili muuhun maailmaan. Kuvakirjakin on lapselle tietokirja.
   Lasten Keskuksen lasten- ja nuortenkirjallisuudesta vastaava kustannuspäällikkö Tanja Poskela tietää, mikä tekee lastenkirjasta hyvän.
   – Pienille tarkoitetuissa kirjoissa on kirkkaat värit, vahvat ääriviivat ja peruskuviot, jotka vauvakin tunnistaa.
   – Hieman isommille lapsille suunnatuissa kirjoissa tärkeää on kuvan ja tekstin yhdistelmä ja niiden välinen vuoropuhelu.
   –Tarinassa pitää pysyä tietty jännite, jotta lapsi jaksaa kuunnella sitä. Kouluikäisten kirjoissa on sitten jo enemmän koukuttavuutta ja jännittävyyttä.

Isommat lukevat
pienemmille

Heikkilä-Halttunen muistuttaa, että kirjojen ääneen lukemista kannattaa jatkaa myös isompien lasten kanssa.
– Lapset oppivat lukemaan eri tahtiin. Vielä kolmas–neljäsluokkalaiset voivat lukea hapuillen. Kun lapselle luetaan ääneen, hän voi nauttia kirjasta ja sisäistää paremmin sen tarinan.
Kirjanlukuhetki on yhteisöllinen kokemus, Heikkilä-Halttunen korostaa.
– Lukiessaan kirjaa lapselle ääneen aikuinen antaa kaikkein arvokkaintaan eli läsnäoloaan, Heikkilä-Halttunen sanoo.
– Lukuhetket auttavat vanhempia tuntemaan lapsensa syvemmin. Kirjasta nousee keskustelua, josta vanhempi voi ottaa kopin ja viedä sitä eteenpäin.
Heikkilä-Halttunen kannustaa lukemaan koko perheen kesken.
– Eri-ikäiset lapset nostavat esiin erilaisia kysymyksiä. Lapset oppivat, että jokainen voi tulkita tekstiä omista lähtökohdistaan.
Välillä lapsetkin voivat huolehtia lukemisesta, isompi sisarus perheen pienemmille.
– Uskon, että se voi vahvistaa sisarusten välistä sidettä. Isompi sisarus saa onnistumisen kokemuksen, ja pienempi sisarus ihailee isompaa toivoen oppivansa yhtä hyväksi lukijaksi.

Kirja auttaa
ymmärtämään

Tanja Poskela kertoo, että kustantaja pohtii myös kirjan nostattamia puheenaiheita.
   – Kun etsimme kustannettavia lastenkirjoja, mietimme monenlaisia asioita. Yksi niistä on se, miten kirja toimii lapsiryhmässä keskustelun innoittajana. Löytyykö tarinasta erilaisia langanpäitä, joista voisi ottaa kiinni?
   On myös olemassa erityisiä teemakirjoja, jotka on tarkoitettu keskustelun herättämiseen jostakin tietystä aiheesta.
   – Meiltä pyydetään kirjoja tietyistä aiheista, ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan toiveita. Esimerkiksi kilpailu ja raha ovat teemoja, jotka ovat viime aikoina nousseet esille, Poskela sanoo.
   – Kun lapselle lukee täsmäkirjaa kiperästä aiheesta, sillä voi olla terapeuttinen vaikutus. Lapsi saa kokemuksen, ettei hän ole ainoa joka käy läpi tätä asiaa, Heikkilä-Halttunen huomauttaa.

Väärää valintaa
ei tarvitse pelätä

Suomessa julkaistaan noin tuhat uutta lasten- ja nuortenkirjaa joka vuosi. Kirjakaupan tai kirjaston runsaudenpulan äärellä voi turhautua. Miten valita lapselle hyvä kirja?
– Lapset itse kiinnostuvat helposti esimerkiksi median mainostamista kirjoista. Lapsi ei mene tärviölle, vaikka suosisikin välillä huonolaatuisempaa lastenkirjallisuutta.
– Vanhemmilla on kuitenkin vastuu löytää lapsen kulloistakin kehitysvaihetta parhaiten tukevat kirjahelmet runsaan tarjonnan joukosta, Heikkilä-Halttunen miettii.
   Toisaalta on hyvä antaa lapsenkin valita, mitä hän haluaa lukea. Kuitenkin myös vanhemmat voivat osallistua valintaan.
   – Kunhan vanhemmat eivät ala liikaa päsmäröidä! Heikkilä-Halttunen varoittaa.

Lapsi ei helposti
arvostele

Kirjastonhoitajilta voi ja kannattaa kysyä kirjavinkkejä. Parhaiden kirjojen löytäminen voi silti viedä aikaa.
   – Aikuisella pitäisi olla malttia kokeilla erilaisia kirjoja lapsen kanssa ja sillä tavalla etsiä juuri omalle lapselle sopivia kirjoja.
   Ei ole vaarallista, vaikka jokainen kirja ei olisikaan napakymppi.
   – Lapsi kyllä ilmaisee, jos kirja ei kosketa häntä sillä hetkellä.
   Itse lukemistakaan ei tarvitse jännittää.
   – Joskus aikuiset miettivät, osaavatko he nyt lukea lapselle hyvin ja eloisasti. Lapsi on kuitenkin läheiselle aikuiselle armollinen. Hänelle on tärkeintä, että aikuinen lukee hänelle, Heikkilä-Halttunen vakuuttaa.
   Tanja Poskelan mukaan etenkin pienille lapsille luettaessa kannattaa makustella riimeillä ja kielen rytmeillä. Se auttaa lasta muodostamaan vahvan äidinkielen, jolla on iso merkitys myöhemmässä elämässä.
   – Kirjat kannattaa ujuttaa lapsen elämään jo ihan pienestä lähtien. Jos ne eivät ole osa lapsen arkea jo ihan vauvasta, voi isompana olla vaikea löytää kirjojen maailmaa.

KAISA ANTTILA

 

Satutuokiossa opitaan elämästä

Kaakkurin kirjaston nurkassa on värikkäitä tyynyjä levitettyinä lattialle. Pienet peput istahtavat niille, mutta kädet, jalat ja päät vielä huitovat ympäriinsä innostuneena. Kirjastossa on alkamassa satutuokio.
   Antti Autio, Karjasillan seurakunnan lastenohjaaja, tervehtii lapsia iloisesti. Tänään hänellä on mukanaan kolme eri kirjaa. Niin lapset kuin takarivissä istuvat vanhemmat hiljenevät kun Autio avaa värikkään kuvakirjan.

Satuja ihan
kaikille

Autio aloittaa jokaisen satuhetken lyhyellä kirjalla, jossa on kivat kuvat ja vähän tekstiä.
   – Ensin luen pienimmille sopivan kirjan. Jos he eivät sen jälkeen enää jaksa kuunnella, vanhemmat voivat jatkaa matkaa pienten lasten kanssa, Autio kertoo.
   Ikärajoja satuhetkelle ei ole. Autio pyrkii löytämään jotain kiinnostavaa kaikille.
   – Huomioin joka tapauksessa aina ryhmän koon ja ikärakenteen. Voin hyvin joustaa lasten malttamisen mukaan.
   Satuhetki kestää noin puoli tuntia. Siihen mahtuu yhden lyhyen kirjan lisäksi yksi pitkä tai kaksi keskipitkää lastenkirjaa.
   – Yleensä tarinat kertovat ihmisten tavallisesta arjesta. Silloin lapsilla on niihin tarttumapintaa, Autio selittää.

Satujen ajankohtaisuus
on tärkeää

Autio huolehtii, että kirjoissa on yleiskristillinen arvopohja. Myös ajankohtaisuus vaikuttaa kirjojen valintaan.
   – Valitsen kirjoja ajankohtaisista aiheista. Esimerkiksi juuri nyt voisin valita kirjan, joka käsittelee monikulttuurisuutta. Myös iättömiä tarinoita pitää olla joukossa.
   – Kirkkovuoden teemat näkyvät satutuokioissa. Huomioimme erityisesti kirkkovuoden suuret juhlat, kuten joulun ja pääsiäisen.
   Autio vertaa satujen lukemista leikkimiseen.
   – Sadut ovat lapselle keino käsitellä asioita, ja ne auttavat kehittämään psykologisia taitoja. Sadut ovat kuin kirjallista leikkiä.
   Aution lukemissa kirjoissa on sekä kuvitteellisia satuja että todellista elämää.
   – Sadussa saa olla selkeä hyvä ja selkeä paha, koska lapsen on helpompi käsitellä asioita ääripäiden kautta. Lapsen maailma on aika mustavalkoinen. Osa lapsen kehitystä on se, että hän oppii erottamaan faktan ja fiktion toisistaan.
   – Tärkeää on kirjan sanoma sekä sen sopivuus lapsille, Autio painottaa.
   Autio oli aikaisemmin haaveillut siitä, että hän pääsisi kirjastoon lukemaan satuja lapsille. Uudessa työssään seurakunnan lastenohjaajana hänelle tarjoutui hieno tilaisuus toteuttaa haaveensa.
   – Olen aloittanut tässä tehtävässä tänä syksynä. Toivon pääseväni kehittämään työtäni eteenpäin. Tämä on mahdollisuuksien toimintaa, hän iloitsee.

KAISA ANTTILA