Kirkkokansaa on ohjeistettu 1500-luvulta

4.11.15

Kirkkotilan pyhittäminen alkoi muun muassa juomatapoihin puuttumalla, kirkkotilat siivoamalla ja kulkukoirat häätämällä

Mikä on soveliasta kirkossa? Siitä kirkkokansaa on ohjeistettu jo satoja vuosia.
   – Luterilaisuuden alkuaikoina kamppailtiin erityisesti sen kanssa, että saatiin kirkkokansa rauhoittumaan, sanoo kirkkohistorian tutkija Esko M. Laine.
   Esimerkiksi vuoden 1686 kirkkolaissa rajoitettiin reellä kilpaa ajamista kirkkomatkoilla sekä juopottelua kirkonmäellä. Lisäksi säädettiin, että saarnan aikana pitää pysyä istumassa, sillä osa sanankuulijoista kävi ryypyn toivossa kirkonmäellä kesken kirkonmenojen.
   – Alkoholin myyminen oli sallittua kirkonmäellä ja kirkkokansan raitistaminen oli iso kysymys. Ennen 1800-lukua juhlapäivinä käytettiin paljon alkoholia ja humalassa kirkkoväki töni, sätti ja tappeli, Laine kuvailee.
   Epäsopivaksi katsotusta käytöksestä kirkossa koitui seuraamuksia.
   – Piispantarkastuskertomuksista löytyy esimerkiksi merkintä, jonka mukaan vuonna 1673 kolme talonpojan vaimoa tuomittiin Kuopiossa jalkapuuhun ”ylimielisyydestä kirkossa”, sillä he olivat nuuskanneet saarnan aikana.
   Piispa Johannes Gezelius vanhemman aikaan 1600-luvun loppupuolella huomattiin, että saarnat saattavat olla osasyy kirkkokansan levottomuuteen.
   – Määrättiin, että saarnassa ei saa käyttää vierasperäisiä sanoja tai hämäriä kielikuvia. Ajateltiin, että kun saarna paranee, rahvas jaksaa kuunnella sitä paremmin eikä puuhaile muuta, Laine selittää.
   Kirkkojärjestys määrittelee, että kirkkoa saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin. Kirkon käyttämisestä päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä.
   – Hollannissa ja Sveitsissä kirkko on pyhä vain sakraalikäytössä, esimerkiksi silloin kun siellä pidetään jumalanpalvelus. Muulloin se on kuin mikä tahansa muu tila. Kirkkoa saatetaan vuokrata liiketilaksi.  Jumalanpalveluksen alkaessa firman tilojen eteen vedetään verhot.
   Suomessa on 1960-luvulta lähtien rakennettu kirkkoja, joiden yhteyteen on tehty tilat seurakunnan eri toiminnoille.
   – En kuitenkaan ole havainnut, että tilojen moninaiskäyttö olisi levinnyt kirkkojen sakraalitiloihin, Laine sanoo.
   Helsinkiläisessä Malmin seurakunnassa piiripastorina toimivan Laineen mielestä kirkkotilan pyhyyttä loukkaa esimerkiksi valokuvaaminen kuoritilassa.
   Neulomista kirkonpenkissä hän ei ajattele kirkkotilaan sopimattomana käytöksenä.
   – Jos joku sellaista paheksuu, lienee kyse enemmänkin siitä, että yksittäinen ihminen kokee omaa pyhyyden tajuaan loukatun.

MINNA KOLISTAJA

Kommentoi aihetta ja anna palautetta täällä

Herran huoneet nielevät varoja

Keskustelu Ylikiiminkiin suunnitellusta uudesta seurakuntatalosta on poikinut pohdintaa, voisiko pitäjän vanhassa puukirkossa olla jotakin sellaista toimintaa, jota perinteisesti on järjestetty seurakuntatalolla.
   Oulun seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Jaana Valjus ei ota kantaa minkään yksittäisen toiminnan sopivuudesta kirkkoon. Hän puhuu yleisesti seurakuntien tilojen, myös kirkkojen aiempaa monipuolisemmasta käytöstä.
   Valjuksen mukaan pohdinnan taustalla on Oulun seurakuntien tiukentunut talous. Säästöjen syntymiseksi seurakuntayhtymässä on luovuttava osasta kiinteistöjä ja jäljelle jääviä rakennuksia on käytettävä yhä tehokkaammin.
   Vajaalla käytöllä oleviin rakennuksiin ei ole varaa. Kirkot ja seurakuntatalot ovat kalliita ylläpitää, lämmittää ja korjata.
   Valjuksen mukaan kirkot voisivat palvella muitakin seurakunnan ryhmiä kuin jumalanpalvelusväkeä.
   – Meillä on upeita kirkkorakennuksia. Soisin, että mahdollisimman moni seurakuntalainen voisi käydä niin kauniissa tiloissa. Olisi hienoa, jos erilaiset ryhmät ja monipuolinen toiminta toisivat ihmisiä kirkkoon.
   – Olisiko näin, että se voisi madaltaa ihmisten kynnystä tulla myös jumalanpalvelukseen? Valjus kyselee.
   Hän kertoo, että Ylikiimingin lisäksi esimerkiksi Tuirassa ja Karjasillalla keskustellaan, voisiko kirkkotilaa hyödyntää aiempaa laajemmin.  
   Kirkon käyttämisestä päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä. Kirkkoherra valvoo kirkon käyttöä.

RIITTA HIRVONEN