Kuoleman kohtaaminen muuttaa elämää

4.11.15

Muusikko Petri Laaksonen iloitsee siitä, etteivät menetykset ole tehneet häntä katkeraksi vaan kiitolliseksi

Laulaja, lauluntekijä Petri Laaksonen pursuaa elämää. Uusi levy ja konserttikiertue pitävät häntä vauhdissa.
   Vielä pari vuotta sitten kaikki oli kuitenkin toisin. Petri oli menettänyt vuoden sisällä sekä äitinsä että veljensä. Ensin 69-vuotias äiti menehtyi rintasyöpään ja yhdeksän kuukautta myöhemmin kuoli yllättäen alle 50-vuotias pikkuveli Mika.
   – Olin täysin lannistettu. Kuin simpukka, joka vain halusi pysyä kuoressaan. Jaksoin tavata yhden ihmisen kerrallaan. Rohkaisut ”kyllä elämä jatkuu” tuntuivat kauhean pinnallisilta verrattuna siihen, mitä tunsin.
   – Eikä elämän jatkuminen edes tuntunut merkitykselliseltä, Petri Laaksonen muistelee.
   Koettelemukset veivät myös halun ja kyvyn tehdä lauluja.
   Viiden vuoden tauon jälkeen Laaksoselta on syntynyt levy, eräänlainen viime vuosien testamentti.
    Aika ja etenkin asioiden kohtaaminen ovat kannatelleet elämää.
   – Suoraan sanottuna en olisi uskonut, että näin voi käydä, hän toteaa. 

Ettei kenenkään
tarvitsisi kuolla yksin

Laaksonen kertoo viime hetkistä äidin luona.
   – Muistelimme hyviä päiviä, yhdessäolon hetkiä, rakkaita ihmisiä elämän varrelta. Sain pitää äitiä kädestä, laulaa ja lukea lempirunoja, minkä liikutukseltani kykenin.
   Laaksosta koskettaa yhä se, että äiti halusi sanoa pojalleen: kaikki on hyvin.
   – Äidin ei tarvinnut lähteä pois yksin, ja hän nukahti levollisesti. Tämä herätti minut ymmärtämään, miten äärettömän tärkeää kuolevalle ihmiselle on se, että lähellä on toinen ihminen kuulemassa, olemassa.
   – Kuolema ei tunnu silloin niin pelottavalta, ei lähtijästä eikä meistä jäljelle jäävistä.

Raskainta oli kantaa
pikkuveljen arkkua

Petri Laaksoselle syntyi surun keskellä ajatus konsertista.
   – Järjestin kotiseudullani In Memoriam -kirkkokonsertit saattohoidon hyväksi. Se oli mahtava kokemus. Paikalle tuli yhteensä reilut tuhat ihmistä, Laaksonen kertoo.
   Konserttien jälkeen virisi idea aiheeseen liittyvistä uusista lauluista.
   Vielä tarvittiin kuitenkin parin vuoden aikalisä.
   – Oli ollut raskasta saattaa äiti haudan lepoon, mutta elämäni raskain kokemus oli pikkuveljen arkun kantaminen hautaan.
   Uudella levyllä yksi laulu on ollut esittäjälle vaativuudessaan ylitse muiden.
   – Veljelleni omistettu Kyyhkysenmieli, jonka tekstiin muusikko Markus Bäckman tavoitti asian kipeyden täydellisesti.
   ”Ovenpielestä katselit myrskyjä maan / sitten silmäsi suljit ja hyppäsit vaan. / Kevään siivillä taivaalle nousit, /  kesän kauneimman pilvissä sousit, / syksyn viimoja siipesi kestäneet ei, / talvi voimasi viimeiset vei”, Petri Laaksonen siteeraa sanoja.
   – Se ei mennyt levylle ensimmäisellä otolla ja vaatinee aikamoista keskittymistä konserteissakin.

Milloin elämä
ei ole enää kesken?

Petri Laaksonen tietää, että kuoleman kohtaamisen jälkeen mikään asia ole enää entisensä. Eteenpäin on mentävä niillä pelimerkeillä, joita nyt on.
   – Kuolema tavoittaa näin keski-ikäisenä itsenikin eri tavalla kuin aiemmin. Kun elämää alkaa katsoa sekä eteen- että taaksepäin, miettii myös ihmisen tarvetta tulla nähdyksi ja muistetuksi. Ihmisen elämä on vain häivähdys.
   – Vieläkö se välähtää jonkun mielessä vuosikymmenten jälkeen?
   – Yhä tärkeämmäksi tulee kysymys, viihdynkö omassa elämässäni, mutta samalla se, miten osaan elää toisten kanssa. Pienistä, yksinkertaisista asioista tulee entistä tärkeämpiä.
   – Musiikin tekeminen oli minulle tarpeellinen, terapeuttinen kokemus. Olen hyväksynyt sen, että äiti ja veli kuolivat ”kesken elämänsä”. Toisaalta, mitä on ”kesken”? Onko sille, milloin elämä tulee ”täyteen”, yhtä ainoaa mittaa?
   – Olen myös huomannut, että vaikka luulin pettymyksen ja tappioiden tekevän minut katkeraksi, se, mikä onkin lisääntynyt, on kiitollisuus, Petri Laaksonen mietiskelee.

ERJA SAARINEN

Laulaja-säveltäjä Petri Laaksonen esiintyy perjantaina 6. marraskuuta kello 19 alkavassa konsertissaan
”In memoriam – elät aina minussa” Oulun tuomiokirkossa (Kirkkokatu 3a).
Konsertin tuotosta ohjataan osa Kirkon Ulkomaanavun kautta Jordaniassa sijaitsevilla pakolaisleireillä elävien syyrialaislasten ja -nuorten hyväksi.