Se toinen ihokas (23.9.)

11.11.15

Korkealta poliittiselta tasolta tullut esimerkki maahamme tulevien pakolaisten hyväksi on loistelias.  Ja eleettömästi, vaikka media tietenkin innostui (Matt. 6:2).
   Hyvä esimerkki se on. Jolla on kaksi ihokasta, antakoon sille, jolla ei ole (Luuk. 3:7). Monellakohan maassamme onkaan kaksi asuntoa tai useampia? Siinä olisi antamisen saumaa.
   Tietysti monesti tulisi ongelma siitä, miten kovaa vuokraa maksava vuokralainen saadaan ulos. Ehkäpä älyäisi itsekin jalosti lähteä syyn kuultuaan.
   Köyhä leski pani omista syistään kaiken omansa tuleen (Mark. 12:41). Kuinkahan ”yhden ihokkaan omistaja” eli elämänikänsä asuntosäästöä kituuttanut Suomen kansalainen tekisi? Eipä toisaalta taitaisi niihin neliöihin kovin paljon väkeä mahtuakaan.
   Ja olisivatko kaikki ”kahden ihokkaan omistajat” valmiita luopumaan lopullisesti toisesta kämpästään? Herramme ei puhunut lainaamisesta vaan antamisesta.
   Joka tapauksessa upea ja näyttävä pelinavaus. Siitä kisaan vaan useamman kiinteistön omistajat ja kiinteistösijoittajat!

Seppo Lipponen
 

Kävelimme ammatteja kehitysmaiden naisille

Kirkon ulkomaan avun hyväntekeväisyysjärjestö Naisten Pankki Oulu järjesti sunnuntaina 13.9. ihanan kävelytapahtuman.
   Kävelimme jo perinteeksi muodostuneessa tapahtumassa kehitysmaiden naisille uusia ammatteja auringonpaisteessa Oulujoen rantamaisemissa.
   Tapahtumatorilla oli iloista meininkiä hanurin soiton, tanssiesityksen ja jumpan merkeissä. Kirppiksellä vaihtoivat lasten vaatteet, korut ja korkkarit omistajiaan. Kävelyn päätteeksi nautimme nepalilaista brunssia afrikkalaisen musiikin säestyksellä.
   Ruusujen ja suurten kiitosten kera Naisten Pankki Oulu toivottaa hyvää syksyä kaikille lahjoittajille, kävelijöille, vapaaehtoisille ja yhteistyökumppaneille. Ensi vuonna uudestaan!

Tarja Käckman


Palautetta

• Olen samaa mieltä Pekka Helinin kanssa siitä, että lapsen paikka ei ole konsertissa – ei kirkkokonsertissakaan. Jos itse olisin imeväis- tai taaperoikäinen lapsi, purskahtaisin takuuvarmasti isoääniseen itkuun, kun sinfoniakonsertissa patarumpu tai metallilautaset paukahtavat tai kun kirkossa urkuri päästää koko instrumenttinsa volyymin valloilleen. Onhan tämän kaltainen äänihyökkäys uhka lapsen kuuloaistille. Aikuisena ihmisenä minulla on mahdollisuus asentaa korvatulpat paikoilleen kipukynnyksen alkaessa ylittyä.

Riitta Laurinolli

• Minusta melkein tuntuu, että tunnen Pekka Helinin, vaikken ole häntä koskaan nähnyt. Mies on tullut niin tutuksi hänen juttujaan lukiessa.
   Muutama vuosi sitten teillä oli juttusarja, jossa esiteltiin kristittyjä kirkkokuntia ekumenian nimissä. Se oli hyvä, olisiko sellaista mahdollista tehdä uudelleen?
   Ihmisiä-palstalla 9.9. olleesta Sabina Valentinin haastattelusta tuli mieleeni, että romanilähetystyöstä olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin. Riitta Hirvonen on ainakin siitä kirjoittanut.

Veikko

Kommentoi ja anna palautetta täällä

Artikkeli on osa lehteä 29/2015