Tuntemuksia kirkosta (21.10.)

11.11.15

Olen milteipä iloinen, etten ole enää papin virassa. Ainakaan kirkkoherraksi en haluaisi.
Tämä johtunee osin ikääntymisestä mutta ennen kaikkea asiaintilasta kirkossa.
   Yhä enemmän vastaan tulee asioita, jotka ruopaisevat sisintäni. Seuraava menee aina edellistä syvemmälle.  
   En kannattanut naispappeutta. Kun se kuitenkin tuli, en kokenut sitä omaksi ongelmakseni. Lähes 2000 vuoden virkakäsityksen romuttamisen perustelut olivat enemmän yleisinhimilliset kuin teologiset.
   Negatiivinen suhtautuminen perinteisessä virkakäsityksessä pysyttäytyviin oli mielestäni pahinta. Samalla pintaan nousi vanhauskoisten käsite. Se sai tehtäväkseen kuvata jarrumiehinä apostolien ajoilta asti varsin keskeisiin kirkon perinteisiin sitoutuneita.
   Nyt asialistalla on sukupuolineutraali avioliitto. Homoudelle ollaan hankkimassa kirkollisella vihkimyksellä korkein mahdollinen kahden ihmisen suhdetta merkitsevä status.
   Jumalan luomisjärjestyksen mukaan aviosuhteen ytimessä ovat lapset, joissa toteutuvat Jeesuksen sanat puolisoiden tulemisesta yhdeksi lihaksi. Raamattua sukupuolineutraalille avioliitolle ei löydy kyllä hakemallakaan, vaikka sen torjumisesta puhutaan jopa rikoksena ihmisyyttä vastaan.
   Edellisiäkin kovemmin kolahti uutinen Kirkkohallituksen päätöksestä kieltää seurakuntia viettämästä vuonna 2017 uskonpuhdistuksen juhlavuotta kaikkien oppimalla ja ymmärtämällä nimellä omalla kielellä.
   Tällainen kielto ei kyllä kuulune Kirkkohallituksen toimivaltuuksiin, mutta kaikkea yllättäväähän kirkossa voi tapahtua. Myöhemmin kerrottiin kysymyksessä olleen suosituksen.
   Suosituksesta huolimatta Martti Lutheria ja uskonpuhdistusta pitäisi juhlia niin, että jokainen Matti ja Maija Kirkossakävijä voi kokea juhlan omakseen.
   Uskonpuhdistukseen liittyi kirkkolatinan korvautuminen omalla kielellä. Onneksi kirkkovuoteen kuuluu uskonpuhdistuksen muistopäivä. Silloin ilman ensimmäisenkään sivistyssanan tuntemista monessa jumalanpalveluksessa voi veisata sydämen pohjasta Jumala ompi linnamme -virttä.

HEIKKI LANTTO

Artikkeli on osa lehteä 33/2015