Yhteisesti jaetut käsitykset ratkaisevat

11.11.15

Televisiosarja Docventures esitti televisiossa tovi sitten Nick Broomfieldin ohjaaman dokumenttielokuvan Tales of the Grim Sleeper (2014). Kerronnan kohteena oli mies, joka pidätettiin heinäkuussa 2010 ja jonka epäillään surmanneen yli 100 naista Los Angelesin South Central -alueella vuosina 1985–2007.
   Naiset olivat afroamerikkalaisia ja vähävaraisia, osa heistä oli myös huumeriippuvaisia ja prostituoituja. Miehen kiinni jääminen ei ollut tehokkaan poliisityön tulosta vaan sattumaa.
   Dokumentti liikkui karun kaupunginosan kaduilla haastatellen ihmisiä, jotka tunsivat yhä vankilassa oikeudenkäyntiä odottavan miehen. Kaverit kertoivat, kuinka miehen kanssa oli mukavaa pitää hauskaa.    Osa epäillyn kohdanneista naisista muisteli häntä kauhun tuntein. 
   Keskeinen viesti oli se, että poliisi suhtautui henkirikoksiin välinpitämättömästi. Ja toiseksi, lähiyhteisö ei puhunut poliisille.
   Filmin esittämä epäluottamuksen kehä pysäyttää katsojan. On selvää, että yhteisöllisyydestä ei ole käytännöllistä puhua, kun yhteiskunnassa vallitsee alati lisääntyvä taloudellinen eriarvoistuminen, työvoiman tarjonnan ja kysynnän välinen epäsuhde, vaihtoehtojen vähäisyys, fyysisiin piirteisiin liittyvä syrjintä sekä viranomaisten välinpitämättömyyden ruokkima huumerikollisuus.
   Epäsolidaarisuuden kasvualustana toimii rikollinen alakulttuuri ja tasa-arvovaje – sekä naisten ja miesten että eri sosiaaliryhmien välillä.
   Pohjimmiltaan elokuvassa on kyse ryhmän sisällä yhteisesti jaetuista käsityksistä oikeasta ja väärästä.
Dokumentti johdattelee pohtimaan, onko meillä suomalaisilla tänään yhteiset, yhteiskuntaa koossa pitävät samankaltaiset käsitykset hyvästä ja pahasta.
   Tästä seuraa sekä esivaltaan että kirkkoon liittyvä kysymys: ovatko ne tahot, joiden pitäisi huolehtia turvasta, varmasti myös heikoimpien puolella?