Hyvää – Tytti Isohookana-Asunmaa

8.12.15

Marraskuu on taas takana. Sanotaan, että se on kuoleman kuukausi eikä silloin rakastuta. Luonnossa kaikki ei kuitenkaan kuole. Havupuilla on levon aika. Vuodenkierto lähenee nyt loppuaan. Marraskuu johdattaa adventtiin, alkaa ihana joulun odotus.
   Meillä pohjoisen asukkailla on etunamme vuodenaikojen oikea ja nopea vaihtelu. Selkeät vuodenajat eivät ehdi kyllästyttää, niin nopeasti ne ovat ohitse, ja alkaa iloitseminen seuraavasta vuodenajasta.
   Jos pimeys tuntuu raskaalta, kynttilän lempeä valo pehmentää ja silloin voi myös rakastua. Milloinkaan muulloin ei kynttilän sytyttäminen tuo niin paljon iloa kuin loppusyksystä jouluun.
   Valo voittaa pimeyden synkimpänäkin aikana, aivan kuten rakkaus kukistaa vihan. Valoa tuo myös alkutalven ensilumi.

On toimittajia, jotka luovat työllään ympärilleen valoa ja toivoa. Yksi heistä on oululaislähtöinen Johanna Korhonen, jonka radio-ohjelmaa Valkoista valoa ei voi ohittaa.
   Paitsi että Johanna valitsee kiireiseen päivään rauhoittavaa musiikkia, hänen puheensa esitystapoineen ja sisältöineen tuo hyvän olon, vaikka aiheet olisivatkin vakavia.
   Radio on yksi arvokkaimmista kulttuurisista keksinnöistä, aina jokaista lähellä.

Lähestyvä itsenäisyyspäivä palauttaa mieliimme harvenevan sotaveteraanien joukon ja sen, miten paljon työtä meitä ennen eläneet ovat joutuneet tekemään nostaakseen Suomen itsenäisten ja hyvinvointivaltioiden joukkoon.
   Muistamme harvoin olla kiitollisia meille itsestään selvästä asiasta, itsenäisestä Suomesta. Elämme turvallisessa maassa hyvien naapureiden keskellä. Menestymisemme perustuu yhteiseen tahtoon rakentaa tätä maata myös tulevia sukupolvia ajatellen.
   Kinastelemme herkästi, mutta todella suurista asioista olemme onneksi yhtä mieltä ja kansanvalta toimii. Tämä tuo turvallisen olon – uskoakseni myös niille omasta synnyinmaastaan pakoon lähteneille, jotka ovat ajatelleet ryhtyä rakentamaan uutta elämää itsenäisessä, neljän vuodenajan Suomessa.

Artikkeli on osa lehteä 39/2015