Postia 39/2015 (2.12.)

8.12.15

”Se voima voittaa kumpaa ruokit”

Rauhan Tervehdys pyysi Helena Paalanteelta kirjoitusta Kempeleen raiskausepäilyn jälkeen.

Pelon tarkoituksena on säilyttää elämä. Kun ihminen – tai eläin – tuntee pelkoa, hänen lihaksensa jännittyvät, sydän alkaa hakata, keho valmistautuu pakenemaan tai taistelemaan. Kuitenkin verrattuna muihin eläimiin, ihmisellä on oma erityinen piirteensä pelkoon liittyen.
   Ihmisellä on kyky kuvitella. Mielikuvituksensa avulla ihminen voi luoda maailmoja, unelmia ja toiveita, mutta myös pelkoja, joita ei ole olemassa.
   Ihminen on ainoa eläin, joka osaa kuvitella kauhuskenaarion ja alkaa pelätä sitä. Siis omaa ajatustaan, jolla ei ole mitään vastetta tosimaailmassa.
   Se, että jollekin on jossakin tapahtunut jotakin, ei tarkoita sitä, että kaikille muille kävisi samoin.
Pelko on tunne. Ei ole sen kummemmin oikein kuin väärinkään tuntea pelkoa.
   Kun Pariisin terrori-iskun jälkeen viranomaiset kehottivat pariisilaisia pysymään sisällä kodeissaan, he eivät tehneet niin. ”Emme voi antaa pelon hallita meitä”, sanoivat urheat pariisilaiset ja menivät kahviloihinsa juomaan café au lait’nsa ja syömään croissantinsa, kuten ennenkin.
   Pahat puheet vieraista kulttuureista on valjastettu mielikuvituksellisten pelkojen lietsomiseksi. Aina on joku, joka hyötyy sinun pelostasi.
   Suurin osa turvapaikanhakijoista ei ole potentiaalisia terroristeja tai raiskaajia. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan todellista terroria, todellista pahoinvointia, todellista uhkaa. Meitä yhdistää ihmisyys, kyky unelmoida ja haaveilla sekä myös kyky pelätä ja tehdä pahaa.
   Pahuuden rajat eivät mene kulttuurien tai ihmisten välissä, vaan jokaisen ihmisen itsensä sisällä. Vanhaa kertomusta mukaillen: se voima voittaa kumpaa ruokit. Onko se pelko vai onko se rakkaus? Onko se pahuus vai onko se hyvyys?
   Ihminen ei voi päättää lakata pelkäämästä, mutta hän voi tutustua pelkoonsa. Pelkoa ei voi voittaa vihaa lietsomalla tai muureja rakentamalla. Sen voi voittaa vain kohtaamalla kauhunsa aiheen. Pelko ei kunnioita valtakuntien rajoja, niiden kiinni laittamisesta ei ole hyötyä.
   Maailma on täynnä riskejä. Joka ikinen elinpäivä on järkyttävä riski. Elämä toisten ihmisten kanssa on järkyttävä riski. Toinen ihminen on jokapäiväinen uhka. Olemme koko ajan toistemme armoilla. Elämä itsessään on yksi iso riski, jonka lopputulema on varma kuolema.
   Mitä merkitsisi sinulle tänään sanoa itsellesi: ”En voi antaa pelon hallita minua”?

HELENA PAALANNE

Artikkeli on osa lehteä 39/2015