Kirkonkellojen määrä ja käytännöt niiden soittamisessa vaihtelevat eri seurakunnissa. Kuvassa Kastellin kirkon kellot. Kuva: Arkisto / Tytti Pääkkönen

Sanomakelloista voi kuulla vainajan iän ja sukupuolen

20.10.16

Seurakunnan jäsenen poismenosta voidaan ilmoittaa monella eri tavalla. Yksi vanha tapa on soittaa niin kutsuttuja sanomakelloja. Monissa paikoissa sanomakelloja soitetaan jonakin arkipäivänä keskellä päivää.
   Oulun Tuomiokirkon seurakuntamestari Markku Sirviö kertoo, että omaiset voivat pyytää tietyn ajan jolloin kelloja soitetaan.
   – Pidämme silloin kirkon ovet auki, jotta omaiset voivat tulla sisälle kuuntelemaan kellojen soittoa. Aikaisemmin kellot eivät kuuluneet kovin hyvin sisälle, mutta nyt olemme asentaneet kaiuttimet, joiden kautta soiton kuulee hyvin.
   Sen sijaan Muhoksella käytäntö on erilainen.
   – Sanomakellot soitetaan meillä aina puoli tuntia ennen hautajaisia, seurakuntamestari Jari Kukkohovi kertoo.

Kelloilla voidaan
kertoa vainajasta

Kellojen soittoon on syntynyt erilaisia käytäntöjä, joiden perusteella tarkkaavainen kuuntelija voi arvioida, soitetaanko kelloja miehen vai naisen muistoksi, ja minkä ikäisestä henkilöstä on kyse. Käytännöt kuitenkin vaihtelevat merkittävästi seurakunnittain.
   Markku Sirviön mukaan tuomiokirkossa soitettavat sanomakellot ovat kaikille samanlaiset.
   – Kellojen soitto on täysin automaattista nykyään. Painamme vain nappia ja kellot alkavat soida.
   Kempeleen kirkon kelloista voi tulkita vainajan sukupuolen.
   – Naisille soitettavat kellot alkavat pienellä kellolla, miesten sanomakellot aloitetaan isolla kellolla. Kellot soivat kaikille saman kymmenen minuutin ajan, toimistonhoitaja Helinä Arola selventää.
   Kiimingissä kellojen soitosta voi saada irti hieman enemmän tietoa. Sielläkin voi kuulla vainajan sukupuolen siitä, kummalla kellolla soitto aloitetaan.
   – Lisäksi kelloja soitetaan kymmenen minuuttia, jos vainaja on alle 50-vuotias ja viisitoista minuuttia jos kyseessä on yli 50-vuotias henkilö, seurakuntamestari Eero Pesonen tietää.
   Jari Kukkohovin mukaan Muhoksella kellojen soitosta voi saada selville hyvinkin tarkkoja tietoja.
   – Vainajan ikä ilmoitetaan vuoden tarkkuudella. Ensin soitetaan kelloa kymmenen sekunnin välein niin monta kertaa kuin vainajan iässä oli täysiä vuosikymmeniä. Sen jälkeen soitetaan tiheämmällä tahdilla loput vuodet.
   – Miehen ikä soitetaan isolla kellolla ja naisen ikä pienellä kellolla.
   Sanomakelloja soitetaan yleensä noin kymmenen tai viisitoista minuuttia. Suurin osa tästä ajasta on jokaisen vainajan kohdalla samanlaista soittoa.

Sanomakellojen
historiaa

Kirkonkellojen soitto kuolintapauksen ilmoittamiseksi on ollut eri muodoissaan käytössä jo keskiajalta lähtien. Niiden soitosta on voinut aikanaan kuulla paljon muutakin kuin vainajan iän ja sukupuolen.
   Aikoinaan kellojen soitto oli maksullinen palvelu, joten köyhimmille ei välttämättä soitettu kelloja lainkaan. Sen sijaan rikkaimmat yhteiskunnan jäsenet saattoivat saada erityisen pitkiä soittoja. Saman henkilön muistoksi saatettiin soittaa kelloja useaan otteeseen, esimerkiksi vielä viikon tai kuukauden päästä kuolemasta.
   Erityisiä käytäntöjä oli myös piispan, papin tai kuninkaan kuolemasta ilmoittamiseen. 1500- ja 1600-luvuilla erityisesti kuninkaansoitot saattoivat kestää pitkään ja niitä toistettiin päivittäin jopa kuukauden ajan. Samoin Venäjän vallan aikana soitettiin erityisiä kelloja keisarillisen perheen jäsenien muistoksi.
   Kellojen soiton tarkoituksena on kuolemasta ilmoittamisen lisäksi myös muistuttaa kuulijoita omasta kuolevaisuudestaan. Sanomakellot voi ottaa kehotuksena rukoukseen ja edesmenneiden läheisten muistamiseen.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 36/2013