Ahdas lokerointi pois

9.11.16

Seurakuntien varhaisnuorisotyössä ei haluta tukea kaavamaisia sukupuolirooleja

Sukupuolitietoisesta kasvatuksesta peruskouluissa on syksyn aikana käyty runsaasti keskustelua. Koulujen on ensi vuoden alusta lähtien laadittava tasa-arvosuunnitelma. Tavoitteena on tiedostaa stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä ja purkaa niitä.
   Kirkkohallituksen varhaisnuorisotyön asiantuntijan Katri Vappulan mukaan sukupuolisuuteen liittyvät kysymykset pohdituttavat myös koululaisten parissa työskenteleviä seurakuntien työntekijöitä.
   – Seurakunnissa halutaan tietoisesti kiinnittää huomiota siihen, ettei tueta liian stereotyyppisiä sukupuolirooleja, Vappula toteaa.

Sanoissa halutaan
olla tarkkoja

Tuiran seurakunnan nuorisotyönohjaaja Sanna Tervo muistelee saaneensa itse lapsena lahjaksi Richard Scarryn Iloisen sanakirjan, jossa esiteltiin ammatteja eläinhahmojen avulla. Kaikkien muiden ammattien edustajat olivat miespuolisia, mutta mukana olivat naispuoliset ”sairaanhoitajatar” ja ”opettajatar”.
   Lisäksi yhdessä kuvassa äiti teki keittiössä ruokaa.
   – Kyllähän tällaiset ohjaavat ajattelua. Aika on todella muuttunut menneistä vuosikymmenistä, Tervo kommentoi.
   Tervon mukaan keskustelu sukupuolitietoisuudesta on vaikuttanut seurakunnissa siten, että työntekijät miettivät esimerkiksi omia sanavalintojaan. Niillä halutaan korostaa kaikkien osallisuutta, tunnetta siitä, että kaikki kuuluvat joukkoon. Puheilla ei haluta sulkea lapsia liian ahtaisiin lokeroihin.
   Tervo ja Vappula ovat molemmat sitä mieltä, ettei koulumaailman ja seurakuntien varhaisnuorisotyön välillä ole merkittävää eroa sukupuolisuuteen liittyvien asioiden käsittelyssä.

Kasvua tuetaan
yksilöstä käsin

Vappula toteaa, että kirkon kasvatuksen linjauksessa pidetään lasten ja nuorten kasvun tukemisen lähtökohtana jokaisen omaa persoonaa ja kasvua omana itsenään.
   – Jokainen on ainutlaatuinen ja sukupuolisuus on osa sitä ainutlaatuisuutta. Sukupuoli ei määritä kiinnostuksen kohteita, ja jokainen saa olla kiinnostunut siitä mistä on. Tietyntyyppiseen toimintaan saattaa kuitenkin helposti hakeutua tietyn sukupuolen edustajia, hän pohtii.
   Seurakuntien varhaisnuorisotyössä halutaan Vappulan havaintojen mukaan tehdä sekä kaikille yhteistä toimintaa että omaa, eriytynyttä toimintaa tytöille ja pojille.
   Erillistä toimintaa perustellaan sillä, että sen kautta on mahdollista vahvistaa varhaisnuorten kasvua omassa sukupuoli-identiteetissään.
   – Tytöt saattavat haluta jutella esimerkiksi naiseksi kasvamisen asioita omassa porukassaan, Vappula sanoo.

Toiminnan
lähtökohtana on ikätaso

Tervo kertoo, että Tuiran seurakunnan varhaisnuorten leireillä toimintoja ei ole saunomista lukuun ottamatta eriytetty sukupuolen mukaan.
   Ohjelman suunnittelu lähtee hänen mukaansa lasten ikätasosta ja siitä, että erilaisista asioista kiinnostuneille on tarjolla mukavaa tekemistä.
   – Jos ohjelmassa on esimerkiksi askartelua, pyrimme siihen, että tekemistä on sekä sellaiselle, joka jaksaa näperrellä, että sellaiselle, joka ei jaksa.
   Tervo muistelee vuosien takaista tapausta, jolloin hän oli varautunut jouluaskartelupajaan tarvikkeilla, joista oli tarkoitus tehdä enkelin puku. Pajaan tuli pelkkiä poikia, ja he protestoivat: ”mä en tee mekkoa!”
   Tervo kertoo saaneensa pojat mukaan askarteluun muistuttamalla heitä siitä, että housuihin pukeutuminen on täkäläisen kulttuurin tapa, ja että muualla maailmassa miesten vaatetus voi hyvinkin muistuttaa mekkoa.

Lapselle on
taattava kasvurauha

Seurakunnissa ei Tervon mukaan haluta myöskään häivyttää tai kieltää sukupuolisuutta.
   – Lasta ei pidä painostaa liian varhain sellaiseen, mihin hän ei ole valmis. Kirkossa pidetään tärkeänä kasvurauhan ajatusta: että aikuisten maailmaa ei tuoda liian varhain lapsen elämään. Sukupuolisuuteen liittyviä asioita on tärkeää käsitellä lapsen kypsyystason mukaisesti.

TEIJA LIUKKO

Artikkeli on osa lehteä 34/2016