Työtä rauhan ja yhteisön puolesta

9.11.16

Etelä-Afrikassa kirkko on merkittävä tavallisten ihmisten asioiden ajaja

Etelä-Afrikassa kirkko ei ole vain uskon osoituksen paikka vaan myös aktiivinen toimija yhteisössä, sanoo eteläafrikkalainen Musa Zakwe, joka kiersi vastikään Oulun seudulla Suomen Lähetysseuran vieraana.
   Lähetysseura on tehnyt pitkään yhteistyötä eteläisessä Afrikassa paikallisten järjestöjen kanssa.
   Yksi kumppanijärjestöistä on KwaZulu Natalin provinssin kristillinen neuvosto, jonka varatoiminnanjohtaja Zakwe on.
   KwaZulu Natalin provinssin kristillinen neuvosto on paikallisten kirkkojen ja kirkollisten järjestöjen muodostama organisaatio.
      Järjestön tavoitteena on auttaa provinssin kirkkoja vastaamaan alueen haasteisiin.
Suomen Lähetysseuran kanssa se on tehnyt yhteistyötä vuodesta 2009. Yhteistyöhön kuuluu myös vierailuvaihtoa, mikä toi Zakwen Suomeen.
   – Kumppanijärjestöt toimivat hyvin itsenäisesti ja omaehtoisesti. Lähetysseuran rooli ei ole ohjata järjestön toimintaa vaan kulkea rinnalla ja toimia mahdollistajana, kertoo Lähetysseuran eteläisen Afrikan alueellisena kehitysyhteistyökoordinaattorina toimiva Saara Kalaluka.

Kirkko on
kansan äänitorvi

Kirkon rooli Etelä-Afrikassa eroaa suuresti länsimaisesta. Kirkko on siellä tärkeä tavallisen kansalaisen oikeuksien ajaja ja heidän etujensa lobbaaja.
   Käytännössä KZN:n kristillinen neuvosto pyrkii vaikuttamaan muun muassa toimimalla kansan äänitorvena hallituksen ja päätöksentekijöiden suuntaan sekä kommentoimalla ja ehdottamalla lakimuutoksia.
   Kristillinen neuvosto on ollut aktiivinen esimerkiksi maaoikeuksiin sekä terveystoimeen liittyvissä kysymyksissä.
   Valtaapitäviin kohdistuvan vaikuttamistyön lisäksi kirkko pyrkii auttamaan yhteisön jäseniä ruohonjuuritasolla.
   Kirkollisen neuvoston ohjelmissa on huomioitu heikoimmassa asemassa olevat. Neuvosto pyrkii esimerkiksi parantamaan naisten asemaa yhteisössä ja toimimaan lapsityövoimaa vastaan.
   Etelä-Afrikan väkivaltainen historia on Zakwen mukaan jättänyt jälkensä moneen. Kristillinen neuvosto onkin aloittanut ohjelman, jossa monenlaisia henkisiä haavoja ja arpia käsitellään ryhmässä psykologian ja sielunhoidon keinoin.
   – Eteenpäin voi mennä vain puhdistautumalla menneestä, Zakwe sanoo.

Rajat eivät saisi
estää ihmisten auttamista

Vaikka apartheidin päättymisestä on jo 22 vuotta, valtio on yhä jälleenrakennusvaiheessa ja monen haasteen edessä.
   Etelä-Afrikkaan arvioidaan tulleen jopa miljoonia tulijoita muun muassa sodan jaloista. Zakwen mukaan kasvaneet pakolaismäärät ovat lisänneet muukalaisvihaa.
   KwaZulu Natalin provinssin kristillinen neuvosto on kiristyneessä ilmapiirissä pyrkinyt auttamaan maahan tulleita sekä muuttamaan vallitsevia asenteita.
   – Pitää tarkastella syitä, miksi ihmiset lähtevät pakoon ja ylittävät rajoja. Kirkon on katsottava myös rajan toiselle puolelle, ei vain kotimaahan. Vaikka maalla on rajat, niiden ei pitäisi estää ihmisten auttamista,  Zakwe korostaa.
   Etelä-Afrikassa kirkko onkin ollut muun muassa järjestämässä rasismin vastaisia mielenosoituksia sekä tarjonnut suojaa ja turvaa ihmisille.
   Zakwe on tietoinen pakolaisilmapiirin kiristymisestä Suomessakin.
   – Maat voisivat ottaa oppia toistensa virheistä ja onnistumisista, hän toivoo.

ANNA-MARI KILPIJÄRVI

Artikkeli on osa lehteä 34/2016