Mervi ja Markus Nieminen sekä lapset Jamiel

Viisi tarraa ja sitten yllätys

16.11.16

Kun Haukiputaalla jumalanpalvelus päättyy, kirkon eteen kipittää usein pieni kirkkovieras paperi kädessään. Hän on papilta vailla tarraa.
   Sen saatuaan tilanne saattaa näyttää hyvältä: kun messupassissa on viisi tarraa, luvassa on yllätys.   Sakastissa kirkossäkävijää voi odottaa jokin pieni, mieluisa tavara, kuten palapeli, kynä tai avaimenperä.
   Haukiputaalaislasten käytössä on ollut jo useamman vuoden ajan messupassi. Ensimmäisenä adventtina passia ryhdytään käyttämään kaikissa Oulun seitsemässä seurakunnassa.
   Lapsityönohjaaja Outi Palokangas kertoo, että messupassin avulla lapsia – koko perhettä – rohkaistaan Haukiputaalla tulemaan kirkkoon.
   – Vanhemmat arkailevat tuoda lapsia jumalanpalvelukseen. He pelkäävät, ettei lapsi osaa käyttäytyä.

Hiiren hiljaa
ei tarvitse olla

Palokankaan mukaan messupassi viestii koteihin, että jumalanpalvelus kuuluu kaikille. Jos istuminen hiljaa paikallaan ei pikkuiselta onnistu, kirkosta voi lähteä kesken pois ja harjoitella seuraavalla kerran taas lisää.
   – Käytävällä voi kävellä, juokseminen ja riehuminen on tietenkin eri asia. On surullista, jos lapsen äänet aiheuttavat nurinaa kirkkoväen joukossa. Meidän aikuisten pitäisi sietää pieniä ääniä kirkossa.
  – Jos lapsi innostuu liikaa, kävely kirkon takaosassa voi olla avuksi.
   Outi Palokangas toivoo, että messun toimittajat, papit, ottaisivat lapset nykyistä enemmän huomioon. Jos messupassi innostaa pientä väkeä kirkkoon, papilla olisi hyvä olla erityistä puhuttavaa myös lapsille.
   Kun messupassi otettiin Haukiputaalla käyttöön, se lisäsi lasten määrää kirkossa. Into hieman laimeni ajan kuluessa, mutta Palokangas uskaltaa toivoa, että messupassista saadaan hyviä kokemuksia muuallakin kuin Haukiputaan seurakunnassa.

Lapsilla monia
hommia messussa

Haapajärven seurakunnassa lasten huomioiminen jumalanpalveluksissa on viety viime vuosina pitkälle.   Messupassi on sielläkin käytössä, mutta lapset osallistuvat messuun myös tekijöinä, kuten suntion apukäsinä kolehdin keräämisessä ja ehtoollispikareiden kerääjinä.
   Kirkon ovella messuun tulijoita saattaa tervehtiä lapsi, joka kiirehtii välillä suntion kaveriksi soittamaan kirkonkelloja.
   Haapajärven seurakuntapastori Kaija Tiirola kertoo, että lasten huomioimista messussa on harjoiteltu pitkään.
   – Se on ollut sitkeää työtä ja vaatinut papeiltakin uutta ajattelua, mutta myös seurakuntalaisilta.
   Perheet ovat voineet aiemmin kokea, että he eivät ole olleet tervetulleita kirkkoon, koska lapset aiheuttavat ääniä. Mulkoilemisen sijaan tulijat tarvitsevat hymyjä, jotka viestivät, että he ovat lapsineen tervetulleita kirkkoon.
   – Hymyt on huomattu ja kirkkoväen kannustus on osaltaan tuonut perheitä messuun, Tiirola kertoo.

RIITTA HIRVONEN