Isopappa Juhani Kärkkäinen on ilahtunut kalenterista joka vuosi. Hän on myös tallettanut saamiaan kalentereita. Sanna Äijälä esittelee yhtä

Isopapan iloksi

21.12.16

Jutta Äijälä jatkoi perheen perinnettä ja teki isopapalleen runojoulukalenterin

Marraskuun viimeisellä viikolla 17-vuotiaalla Jutta Äijälällä oli kiire. Hän oli ottanut vastuulleen perheen perinteen: Johan-papalle annettavan runojoulukalenterin kokoamisen. Kalenterin piti ehtiä postitse perille joulukuun ensimmäiseksi päiväksi. 
   Niin kauan kuin Piippolasta kotoisin oleva Jutta Äijälä muistaa, hän on äitinsä Sanna Äijälän ja siskojensa Janitan ja Jennyn kanssa tehnyt kalenterin, jossa on joka päivälle pieni runo ja kuva. Veli Johan ei ole puuhasta innostunut.
   – Minä olen tainnut olla aina se innokkain askartelija, lähihoitajaksi Oulussa opiskeleva Jutta naurahtaa.

Kalenteri on
joka vuosi erilainen

Sanna Äijälä aloitti kalenterin teon miehensä Mikon isovanhemmille, mutta hänkään ei muista, mistä ajatus runojoulukalenterista oli peräisin. Silloin netti ei kuitenkaan vielä ollut ensimmäinen paikka, josta etsittiin ideoita.
   – Kun tytöt olivat pieniä, hain aina loka–marraskuussa kirjastosta runokirjoja, valitsin niistä runot, kirjoitin ne koneella ja tulostin paperille. Tytöt auttoivat kalenterin teossa liimailemalla lehdistä leikattuja kuvia.
   Aika usein kalenteri on ollut nippu kauniisti koristeltuja kirjekuoria, mutta toisenlaisiakin on syntynyt. 
   – Olemme yrittäneet tehdä kalenterista joka vuosi vähän erinäköisen, päivähoidon puolella työskentelevä ja siten paljon myös töissä askarteleva Sanna Äijälä kertoo.

Kädentaidot
ovat kunniassa

Kun isomummu Marjatta vielä eli, heillä oli tapana avata isopapan kanssa luukut vuoropäivinä. Luukkuja saattoivat silloin koristaa vuorollaan piparkakkumummo ja -pappa. Nykyisin Johan-pappa, oulunsalolainen   Johan Herman Kärkkäinen, saa avata kaikki 24 runoa.
   – Mielenkiintoista se on aina ollut, Juhaniksi kutsuttu Kärkkäinen myhäilee.
   89-vuotiaalla Kärkkäisellä on tallessa monta kalenteria. Hän arvostaa kädentaitoja, ja on itsekin värkännyt kaikenlaista poikasesta saakka. Kodin seinää koristavat muun muassa omatekoinen seinäkello ja tuohitorvi.

Kirjoittaminen
kulkee suvussa

Kymmenlapsisessa perheessä kasvanut Kärkkäinen lähti jo 12-vuotiaana kotoa paimenhommiin toiseen pitäjään. Työuransa Juhani Kärkkäinen teki rautateiden palveluksessa veturinkuljettajana.
   – Aloitin lämmittäjänä ja siitä sitten kouluttauduin kuljettajaksi, hän kertoo.
   Tästä ja monesta muusta elämän varrelle sattuneesta jutusta suvun nuorimmat voivat lukea kirjasta, jonka Johan-pappa kirjoitti eläkkeelle jäätyään. Pieni omakustannekirja onkin kiertänyt nuorempien sukupolvien keskuudessa.
   – Omia lapsia on neljä ja jälkikasvua lastenlastenlastenlapsiin saakka yhteensä 132, Kärkkäinen kehaisee.
   Into kirjoittamiseen on tainnut periytyä.
   – Niin, iskäkin on kirjoittanut runoja nuorempana, Jutta sanoo.
   Tänä vuonna myös Jutta päätti kirjoittaa runoja itse netistä etsittyjen värssyjen lisäksi. Näitä hän lähetti myös Rauhan Tervehdykseen, johon pyydettiin adventin alkaessa lukijoiden runoja.
   – Jossain vaiheessa suunnittelin, että kirjoittaisin runon jokaiselle päivälle. Ne muodostaisivat tarinan, joka jatkuisi luukusta toiseen. Aika vain loppui kesken. Mutta jospa sitten ensi vuonna, hän suunnittelee hymyillen.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 40/2016