Joulu saa mennä pilalle

15.12.16

Juhlapyhiin valmistautuminen voi olla monesta syystä vaikeaa ja ahdistavaa. Sairaudet, työttömyys, hajonneet ihmissuhteet, alkoholismi, työuupumus, köyhyys, yksinäisyys tai muu syy voi tehdä juhlan odottamisesta kärsimystä.
    Ja toisaalta kaikenlainen valmistautuminen, odotus ja pinnistely voi päättyä siihen, että kaikki menee pilalle ja joulun tunteet ovat surua, pelkoa, kärsimystä ja vihaa. Iloa ja rakkautta ei näy muualla kuin mainosten hymyilevissä perheasetelmissa.
   Kaikki ihmiset eivät ylipäänsä ole juhlaihmisiä, vaan kaikenlainen ylimääräinen järjestely ja juhliminen vie voimia enemmän kuin tuo niitä. Juhlan pitäisi rentouttaa, mutta kaikki eivät koe niin.
   Joskus myös tavallisesti juhlista tykkäävän on pakko paeta paikalta, kun mieli on surun tai väsymyksen uuvuttama. Ehkä sitten ensi jouluna voi Jeesus-lapsi taas syntyä uudelleen, mutta tänä jouluna vastaanottoa ei ole.
   Murrosikä, itsenäistymisvaihe, erokriisi tai kuoleman suru voivat vetää viivan entisen ja tulevan välille: traditiot murtuvat, perinteet pitää keksiä uudelleen. Joulun odotus on yksi raskas vaihe muiden vuodenkierron merkkipäivien joukossa. Jouluun liittyvä muistojen tarina ei olekaan kaunis, vaan näyttää epäonnistumisten, virheiden tai menetyksen ketjulta. Yritä siinä sitten juhlia.
   Mutta joulu tulee, koska se on kalenterissa. Tuskainen voi lohduttautua sillä, että siksi se myös menee. Olipa jouluruokaa tai ei, olipa tunnelma mitä tahansa. Aika raksuttaa omaa tahtiaan eteenpäin, tulee uusi päivä ja uusi aamu. Elämä jatkuu.
   Myös pilalle menneen joulun saa jättää jälkeensä ja katsoa tuleviin päiviin ilman häpeää ja syyllisyyttä.

Artikkeli on osa lehteä 39/2016