Kuvat: Juha Räty / JR-Studio Oulu

Joulun tarina herää eloon

5.12.16

Hietasaaren Ponipihan kuvaelma tuo joulun sanoman ihmisten keskelle

Joskus asiat tuntuvat tapahtuvan sattumalta – tai ennemminkin johdatuksesta. Sellaista oli ilmassa muutama vuosi sitten, kun Hietasaaren Ponipihan ponitouhutäti Rea Fagerström tapasi Tuiran seurakunnan diakoniatyöntekijän.
   Fagerströmillä oli idea idyllisestä, pihapiirissä esitettävästä joulukuvaelmasta, jossa olisi mukana hevosia, poneja ja lampaita. Hän pyysi diakoniatyöntekijää kysymään, olisiko seurakunnalla kiinnostusta olla mukana järjestämässä sellaista.
   – Olin Tampereella käydessäni lukenut siellä pidettävästä vastaavasta tapahtumasta ja innostuin heti ajatuksesta, Fagerström kertoo.
   – Päätin, että meille tulee jotain vastaavaa, vaikka minulla ei ollut käsitystäkään, miten se tapahtuisi. Ensimmäiseksi ilmoitin miehelleni ostavani aasin, hän muistelee nauraen.

Rooleissa lapsia,
aikuisia ja eläimiä

Tänä vuonna Joulussa tuoksuu talli -nimen saanut joulukuvaelma esitetään Hietasaaren Ponipihassa jo kolmatta kertaa. Käsikirjoituksesta vastaa oululainen Terttu Aakko, jolle Fagerström antaa ison tunnustuksen.
   – Muistan, kun sovimme ensitapaamisen Ponipihalle. Hän hahmotti heti, että tuossa voisivat olla markkinat ja tässä seimi, Fagerström ihastelee.
   Joulukuvaelmassa ei ole puherooleja, vaan lukija kertoo, mitä milloinkin tapahtuu. Rooleissa ovat ponitallilla käyvät lapset vanhempineen sekä Tuiran seurakunnan lapsikuorolaiset, jotka toimivat myös esilaulajina.
   Vaikka Rea Fagerström on idean äiti, hän toteaa naurahtaen, että hänellä on helpoin rooli.
   – Annan eläimet näytelmään ja kyselen ponityttöjä vanhempineen esiintyjiksi.

Joulumieli
alkaa esityksistä

Moni esiintyjistä on mukana jo kolmatta kertaa.
   – Pitäähän ihmisellä olla säännöllisiä harrastuksia, toteaa Joosefia esittävä Ville Wittenberg humoristisesti.
   Jeesus-vauvan vanhempina nähdään oikea aviopari, sillä Mariaa esittää tänäkin vuonna vaimo Lotta.
   – Teemme kertomuksen eläväksi. Koska kuvaelmassa ei tarvitse varsinaisesti näytellä, esitys ei voi mennä pahasti metsäänkään, Wittenberg tuumii.
   Kaikki perheenjäsenet ovat olleet mukana kuvaelmassa ainakin kerran. Harjoituksia on useita, mutta esityksiä vain yhtenä päivänä kaksi, joten jokavuotinenkaan harrastus ei vie paljoa aikaa.
  – Nykyisin tuntuu, että esityksistä alkaa oma joulu, Wittenberg sanoo.
   Alusta asti mukana ovat olleet myös Beshatu Moilanen ja Enni Heikkinen.
   – Olen yksi itämaan tietäjistä. Minulla ei ole aiempaa esiintymiskokemusta, mutta lähdin mukaan, kun Terttu Aakko pyysi, Moilanen kertoo.
   Enni Heikkinen on yksi Ponipihan hevostytöistä. Kuvaelmassakin hän pääsee hevosen selkään ja kantamaan tähteä.
   – Esitän Marian enkeliä, Heikkinen kertoo.  
   Myös Beshatu Moilasella joulumieli alkaa esityksestä.
   – Tämä on todella hyvä tapahtuma. On kiva, kun oma perhe ja lasten kummitkin ovat olleet katsomassa.
    Rea Fagerström kertoo, että tänä vuonna joulukuvaelma saa myös todellisen vahvistuksen Irakista.
   – Ahmed on ollut meillä vapaaehtoisena täällä tallilla. Hän on ollut kotimaassaan lammaspaimen ja esittää myös kuvaelmassa paimenta.

Haaveissa
kansainvälistyminen

Yhteistyön myötä Fagerströmille on valjennut, kuinka monessa ja monenlaisessa seurakunnat ovat mukana.
   – Osalla ihmisistä voi olla aika kapea käsitys siitä, mitä seurakunnat tekevät.
  Hän pohtii, että monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyttä voisi tuoda enemmänkin mukaan joulukuvaelmaan. Tulevaisuudessa jokin esitys voisi olla esimerkiksi englanniksi.
   Rea Fagerström on onnellinen, että hän uskaltautui aikanaan avaamaan suunsa. 
   – Uskon, että moni ei tule lähteneeksi niin helposti kirkkoon, mutta tämän kuvaelman kautta hekin pääsevät joulun sanoman äärelle.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 37/2016