Kutsu Kaukovainion kappelinJäähyväis- ja kiitosjuhlaansunnuntaina 18.12.2016 kello 12 Karjasillan seurakunta kutsuu seurakuntalaisia ja Kaukovainion alueen asukkaita

Kaukovainiolta ei mielellään lähdetä muualle

15.12.16

Kappelin sulkemista suree iso joukko lähiön väkeä, Alli Alapiessa on yksi heistä

Kaukovainiolaista lähetysaktiivia Alli Alapiessaa voisi kait sanoa määrätietoiseksi naiseksi. Hän on tehnyt seurakunnan työntekijöille selväksi, ettei pidä siitä, että Kaukovainion kappeli poistetaan käytöstä parin viikon kuluttua.
   Eikä hän pitänyt siitäkään, kun muuan vuosi sitten ehdotettiin, että Karjasillan ja Kaukovainion piirejä yhdistettäisiin: kokoontumiset olisivat vuoroin Pohjantien eri puolilla.

Seurakunta rikastutti
kouluopetusta

Alli Alapiessa on eläkeläinen, joka työvuosina toimi opettajana Kaukovainiolla. Vuonna 1977 koulun läheisyyteen valmistui Kaukovainion seurakuntatalo, nykyinen kappeli. Koulultakin lähdettiin avajaispäivänä viemään kukkia naapuriin.
   Alapiessa ei ollut tuolloin kiireisenä perheen äitinä seurakunnan toiminnassa paljoa mukana, mutta toiminta koulun vieressä tarjosi vaihtelua oppitunneille.
   – Seurakunnasta kävi kouluilla lähetystyöntekijöitä, saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita muun muassa Taina Taskilalta Etiopiasta, Alapiessa muistaa.
   Kun omat lapset kasvoivat, oli äidillä jo aikaa käydä iltaisin lähetyspiirissä. Seurakunnassa hän sai ystävällisen vastaanoton: sinne tulleiden ihmisten kanssa oli hyvä puhua ilot ja surut. Jakamista on riittänyt näihin päiviin saakka.

Yhteisöstä
tuli tärkeä

– Papitkin ovat sanoneet, että Kaukovainion kappelille on hyvä tulla pitämään jumalanpalveluksia. Tulijat otetaan lämpimästi vastaan, Alapiessa kertoo.
   Hän muistelee lämmöllä eläkkeelle jäänyttä Maisa-suntiota, jolta riitti kappelin ovia aukaistessa ystävällisiä sanoja myös lähiostoskeskuksessa istuskeleville miehille.
   – En minä tätä kiintymistäni kappeliin osaa tätä paremmin kertoa. Ei tässä ole kyse siitä, että olisimme ketään vastaan Karjasillalla. Kappelista on vain tullut minulle ja monelle muullekin vanhemmalle naiselle vuosien saatossa turvallinen paikka, lähes kuin koti.
   Kappelin poistuttua käytöstä seurakunnan toiminnalle pyritään saamaan tilat joko Kaukovainiolle valmistuvasta uudesta ostoskeskuksesta tai jonkin kerrostalon kivijalkatilasta.
   – Minä olen jo niin vanha, että en taida uskaltaa toivoa näkeväni toista tilaa, johon ennättäisin kiintyä. Messubussissa en usko istuvani, siirryn seuramaan jumalanpalveluksia radiosta tai televisiosta, Alapiessa sanoo.
   Seurakunnan messubussin suunnitellaan kuljettavan kaukovainiolaisia jumalanpalvelukseen Karjasillan kirkkoon.

Kaukovainio riitti
monelle

Pertti Heikinheimosta tuli Kaukovainion aluepappi muutamia vuosia ennen seurakuntatalon valmistumista. Hän muistelee, että 70-luvulla kirkossa oli tehty selvitys, jonka mukaan ihmiset eivät lähde jumalanpalvelukseen, jos matkaa kertyy enemmän kuin puoli kilometriä.
   Heikinheimon mukaan lähiyhteisön tärkeä merkitys korostui Kaukovainiolla.
   – Lähiöstä oli vuosikymmeniä sitten vain yksi reitti ulos ja aluetta ympäröi tie, joka ikään kuin sulki ihmiset sisälleen. Miksi kulkea kauemmaksi, kun palveluja ja alueen yhdistysten, kuten urheiluseuran, tarjoamaa  toimintaa oli kodin vieressä.
   – Silloinkaan Kaukovainiolta ei haluttu lähteä Karjasillan puolelle, Heikinheimo sanoo.

Ostarijengi näkyy
diakoniatyöntekijälle

Sisäilmaongelmien riivaaman kappelin melkeinpä etupihalla sijaitsee ostoskeskus. Varsinkin kesäaikaan kaupan ja kapakoiden läheisyys houkutteli penkeille ja nurmikolle istujia juomien kera.
   Kaukovainiolla työskentelevää diakoniatyöntekijää Marjukka Hamaria nämä ostoskeskuksen miehet ja naiset muistuttavat ihmisten moninaisista elämäntilanteista.                     
   – Kappelilla ihmiskohtalot ovat olleet vahvasti ihan fyysisesti läsnä työn arjessa. Se on ollut kuin elävä kysymysmerkki: kenen hätä tällä alueella on suurin?
   – Samalla he ovat avanneet tällaiselle keskiluokkaiselle ihmiselle uuden näkökulman yhteisöllisyyteen: köyhät tuntuvat pitävän toisistaan tiiviimmin huolta. Vaikeuksien keskellä ihmiset hakevat jonkinlaista turvaa toisistaan.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 39/2016