Päivän työ

21.12.16

Tuiran diakoni Heli Mattila sai lahjakortteja vietäväksi vanhuksille ja lapsiperheille

Tämä päivä on työkalenterissani varattu kirjallisille töille. Kotikäynti peruuntui, kun perheen äiti ilmoitti lasten sairastelevan. Perheessä ei ollut akuuttia hätää. Sovimme, että tulemme lastenohjaajan kanssa kotikäynnille myöhemmin.
   Puolenpäivän maissa eräs Tuiran seurakuntalainen kysyy, satunko tuntemaan Pateniemen suunnalta kahta vähävaraista vanhusta ja lapsiperhettä, jolle hän voisi käydä ostamassa jouluksi lahjakortteja.  Olen saanut syksyn aikana lahjoituksena eri tahoilta lahjakortteja, joita voin jakaa vähävaraisiin perheisiin joulun alla. Valmistelen lahjakorttikirjekuoret saatesanoineen valmiiksi.
   Tapasin taannoin nuoren naisen, joka oli kiinnostunut tekemään Tuiran seurakunnassa vapaaehtoistyötä. Soitan hänelle ja sovimme, että annan hänen yhteystietonsa niille työntekijöille, jotka kutsuvat hänet tarvittaessa töihin.
   Diakoniatyö on muutakin kuin kotikäyntejä ja avustamista. Puheluiden lisäksi sähköposteja tulee nykyisin yhä enemmän myös diakoniatyön asiakkailta – varsinkin joulun alla.
   Tänäänkin työpuhelin on pirissyt urakalla. Varsinkin diakoniassa kohtaa vielä usein myös niitä henkilöitä, jotka eivät pääse ilmoittautumaan netin kautta leireille. Niinpä minä teen sen heidän puolestaan.
   Eräs nainen soittaa ja kysyy, sattuuko Tuiran seurakunnasta löytymään isoa naisten talvitakkia. Lähdin selvittelemään asiaa. Ei löytynyt. Annan ohjeet, miten edetä asiassa, jotta nainen saisi takin.
   Näin loppuvuodesta normaalin asiakastyön lisäksi pitää tehdä vuoden ajalta asiakastilastoja Kirkkohallitusta varten. Teen niitä töitä tänään.
   Päivän lopuksi täytän turvallisuusasiakirjaa ensi vuoden ensimmäiselle leirille, joka on heti tammikuussa.
Päätän siirtää retriitin rukoushetken suunnittelun seuraavalle viikolle. Nyt sitä kaipaa vain raikasta ulkoilmaa ja viikonlopun lepoa.

Päivä työ -sarja päättyy. Kiitämme kaikkia arkeaan siihen jakaneita seurakuntien ja hiippakunnan työntekijöitä.

Artikkeli on osa lehteä 40/2016