Päivän työ

15.12.16

Tuiran seurakunnan kanttori Anu Arvola-Greus muistelee kuulemiaan iloja ja suruja.

Onneksi minua on siunattu hyvillä unenlahjoilla. Takana on vilkas työviikonloppu. Uni on tullut tarpeeseen, kymmenen tuntia tuntuu ylelliseltä.
   Keittelen siis aamukahvia vasta vartin yli kymmenen maanantaiaamuna, selailen Kalevaa. Toisella silmällä pidän huolen, että ihanasta Kotiin takaisin -sarjasta ei livahda yhtään käännettä ohi. Normaalissa työajassa olevat ihmiset ovat ahkeroineet tässä vaiheessa töissään jo muutaman tunnin.
   Edellisellä viikolla teimme joulunajan työsuunnitelmaa. Kalentereihin on laitettu kaikki Tuiran seurakunnan jouluhartaudet.
   Työtehtävät on jaettu tasaisesti viiden kanttorin kesken. Työtä riittää messujen ja kirkollisten toimitusten lisäksi. Työssämme onkin nyt sesonkiaika.
  Kaamosaikana on hienoa, kun pääsee ulos valoisaan aikaan. Vedän toppahousut jalkaan ja suuntaan ulkoilureiteille.
   Samalla hoidan kauppa-asiat. Nyt on meneillään syö terveellisesti -kausi: syö vähemmän leipää ja enemmän hedelmiä.
   Mielessä pyörivät vielä viikonlopun työtehtävät. Kolmet hautajaiset ja kaksi messua viikonlopun aikana on Tuiran seurakunnassa tavallinen kanttorin työmäärä. Tilaisuuksiin sisältyy paljon iloisia ja surullisia kohtaamisia. Erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa käydyt keskustelut vilahtelevat mielessä lenkin aikana.
   Musiikki-ihmisenä mietin myös edellisen päivän messujen musiikkia, iloitsen onnistumisista ja mietin, mitä teen seuraavalla kerralla paremmin.
   Iltapäivällä istun sohvalla läppäri sylissä, pidän yhteyttä ystävien kanssa. Sovimme seuraavan päivän lenkistä ja ylimääräisistä lauluharjoituksista.
   Illalla kipaisen ystävän luokse, keitämme kaakaot ja katsomme pari leffaa. Soitan vielä äidille ja isälle sekä kirjoittelen lasten kanssa WhatsApp-viestejä ympäri maailmaa.
   Huomenna lepään ja vietän tiistaita, kanttorin sunnuntaita.

Artikkeli on osa lehteä 39/2016