Anja Torvinen (vasemmalla edessä)

Pannu kuumana joka viikko

21.12.16

Oulun Maikkulan diakonia- ja lähetyspiiriä on pyöritetty jo 30 vuotta, kertovat Mirja Arbelius, Anja Torvinen ja Irma Nenonen, jotka ovat olleet mukana alusta saakka.
   – Kesäloman vain pidämme ja sitten taas aloitamme. Olemme koolla joka tiistai, he kertovat.
   Takavuosina diakoniapiiriläiset kiersivät Yhteisvastuukeräyksen aikana ovelta ovelle ja järjestivät lounaita.   Ryhmä on myynyt itse tehtyjä käsitöitä auttaakseen lähimmäisiä lähellä ja kaukana. Varoja on saatu muun muassa kaivojen rakentamiseksi Afrikkaan.
   Anja Torvinen kertoo, että nykyään kokoontumisissa ei tehdä enää käsitöitä, koska ”tuota ikääkin jo on”.  Toki jokainen voi kotonaan tehdä käsitöitä myyntiin ja arpajaispalkinnoiksi.
   Osa kädentöistä lahjoitetaan diakoniatyöntekijän kautta tarvitseville.
   – Oomma tykänneet, että niin kauan kuin jaksamma, pidämme tätä hommaa, Mirja Arbelius lisää.

Kahvirahoilla tuetaan
lähialueen ihmisiä

Naisten omistautumisesta asialleen kertoo se, että diakoniapiiriläiset tuovat itse kokoontumisiin kahvit ja pullat, mutta maksavat niistä kahvirahan.
   Lippaaseen kertyvillä rahoilla ja myyjäisten tuotoilla autetaan Maikkulan ja Kastellin alueen ihmisiä.
   – Diakoniatyön kautta annetaan tukea vain välttämättömiin kuluihin, joten diakoniapiiriläisten tuella voidaan tarjota jotain pientä ekstraa, Karjasillan seurakunnan diakoniatyöntekijä Anu Kontio kertoo.
   – Viime talvena hankimme yhdelle lapselle sukset, diakoniapiirin rouvat muistavat.
   – Jos rahasta on oikein pulaa, 20–30 euron avustus on iso asia, Kontio tietää.
   Vuosikymmeniä jatkuneissa kokoontumissa diakonipiiriläisistä on tullut ystäviä.
   – Voi veikkosten, niin on. Sitä ihan odottaa kerhopäivää, Mirja Arbelius kuvaa.
   – Kun meillä ei ole kellään perhettä kotona, nämä kokoontumiset ovat tärkeitä, Sinikka Lukkari sanoo.
   Anu Kontion mukaan nuoremmatkin ikäpolvet voisivat ottaa mallia: kutsutaan kaverit koolle, laitetaan lipas pöytään ja tehdään samalla hyvää.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 40/2016