Matti Jarvan ja Yrkön kyydissä pääsee kirkkoon Piippolassa joulupäivän aamuna. Kuvat: Minna Kolistaja

Rekikyydillä joulukirkkoon

14.12.16

Matti Jarva ja ori Yrkkö tarjoavat Piippolassa perinnekyytiä aamukirkkoon herääville

Suomenhevonen Yrkkö heilauttelee harjaansa ja liikehtii malttamattomana, kun veljekset Matti Jarva ja Mikko Jarva valjastavat sitä reen eteen.
   Länget, hamuhta, ruomat, mäkivyöt ja setolkka aisaremmeineen. Kun kaikki on paikoillaan, Piippolan Museotiellä alkavat kilkata aisakello sekä setolkkakello.
   Äänimaailma on kuin menneiden vuosikymmenten joulukirkkomatkoilta. Ajalta, jolloin aisakellon ääni varoitti lähestyvästä reestä muita aamun pimeydessä kulkevia.
   Piippolan kirkossa järjestetään pitkästä aikaa jouluaamun jumalanpalvelus kello 7. Sinne Matti Jarva tarjoaa rekikyytiä.
   – Yhdellä kertaa rekeen mahtuu kuskin viereen yksi ja taakse kaksi aikuista, lapsia vähän useampi. Aikuinen saattaa roikkua kannuksillakin, Jarva laskee.
   Reilun parin kilometrin mittaisia rekireissuja hän on varautunut tekemään useampia. Rekiajelulle lähdetään omalla vastuulla, vakuutuksia kyytiläisten varalle ei ole. 

Yrkkö antaa
moitteetonta kyytiä

Jarvan mukaan luvassa on tasaista kyytiä, sillä 24-vuotias ori on hyvä ohjastettava.
   – Kun olemme antaneet kyytiä koululaisille, Yrkkö on käyttäytynyt  moitteettomasti.
   – Yrkkö on käyttäytynyt hyvin aina – paitsi vuosia sitten eräänä talviaamuna, kun lähdimme mettätöihin. Sillä kerralla Yrkkö päätti, että nyt jätetään Matti mehtään.  Pari kilometriä se minua juoksutti. Kotipaikalla sain sen kiinni, aisoin uudestaan ja kävimme keräämässä pitkin tienposkia tippuneet rangat uudelleen kyytiin.
   Paitsi puunajossa Yrkkö on palvelut myös peltotöissä.
   – On sillä karhittu ja kynnetty. Kyntämiseen se vain tahtoo olla liian nopia.
   Rankakuorma kulkee metsästä pois Yrkön vetämänä yhä silloin tällöin.

Kirkon lähellä
oli hevospuomi

Rekikyyti on Jarvan veljeksille tuttua jo lapsuudesta.
   – Joulukirkkoon tultiin hevosella ainakin Manninmaasta ja Hankoselta ja Ahkiosta, jopa Lamulta, Mikko ja Matti Jarva muistavat.
   Kirkon tapulista Anttilaan päin oli hevospuomi, johon hevoset jumalanpalveluksen ajaksi kiinnitettiin.
   Veljeksillä on selvä muistikuva siitä, kuinka tervapadat roihusivat kirkon kulmalla toivottamassa joulukirkkoon tulijat tervetulleiksi.
   – Muuta lämmitystä ei kirkossa ollut kuin kaksi kaminaa, joihin suntio lisäsi halkoja. Ihmisiä tuli pitäjän joka kantilta ja kirkko oli melkein alttaria myöten täynnä.
   Rekikyyti harvinaistui ja loppui kokonaan 1950–1960-luvuilla henkilöautojen yleistyttyä.

Palvelujen
hiipuminen huolettaa

Idea hevoskyydistä syntyi paikallisen Shellin baarissa kahvittelevan miesporukan pöydässä.
   Toiveena on, että rekikyyti osaltaan houkuttelisi ihmisiä kirkkoon, kun jouluaamun jumalanpalvelus paikkakunnalla nyt pitkästä aikaa järjestetään.
   Matti Jarvaa ja monia muitakin piippolalaisia palvelujen hiipuminen synnyinpitäjässä – ja entisessä emäseurakunnassa – kiukuttaa. 
   Hätä terveydenhuoltopalvelujen tulevaisuudesta on saanut Jarvan ottamaan yhteyttä muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöön.
   ”On kuntalaisten etu, että palvelut ovat helposti saatavissa myös pienissä taajamissa ja haja-asutusalueilla”, tätä mieltä oli myös ministeri Juha Rehula vastauskirjeessään.
   Jarvan mielestä suuntaus on kuitenkin selvä: kaikki palvelut viedään Pulkkilaan. Hänestä tämä ei ole oikein.
   – Edes ehtookelloja ei Piippolan kirkosta soiteta. Nyt kirkkoherranvirastokin muuttaa pois, ihmettelee Piippolan ensimmäiseksi papiksi vuonna 1771 tulleen Gerhard Snellmanin sukua oleva Jarva.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 39/2016