Valokuva rikkoo hiljaisuuden

7.12.16

Maailmaa kiertäneen valokuvaajan Meeri Koutaniemen mielestä jokainen selviytymistarina on arvokas

Kansainvälisesti tunnettu valokuvajournalisti Meeri Koutaniemi on rohkea keskustelun herättelijä, joka tallentaa kamerallaan kipeitä tarinoita ja yhteiskunnallisia epäkohtia.
   Kohtaamisiin heittäytyvä Koutaniemi on ollut usein todistamassa, kuinka toivottomankin keskellä säilyy usko siihen, että elämä kantaa. Hänen kuvissaan kivun keskeltä kumpuaa toivo.
   Syksyn ajan televisiossa näytetty Pahan jälkeen on taiteilijan tuorein televisio- ja taideprojekti. Se on esitellyt muun muassa happoiskun kohteeksi joutuneen intialaisperheen sekä tyttöjen ympärileikkausperinnettä eli sukuelinten silpomista vastaan nousevan maasai-yhteisön kyläläisiä Keniassa.

Kyltti varoittaa
järkytyksestä

”Huom! Näyttelyssä on valokuvateoksia ja video, jotka saattavat järkyttää herkkiä katsojia.” Näin  varoittaa kyltti, kun astutaan sisään Meeri Koutaniemen näyttelyhuoneisiin Nykytaiteen museossa Kiasmassa Helsingin keskustassa.
   Tv-sarjaan pohjautuvan näyttelyn yksi keskeinen kysymys on, voiko pahan antaa anteeksi.
   Valokuvaaja itse kokee asian monitulkintaisena.
   – On olemassa monimuotoista pahaa. Siinä jaksossa, joka käsitteli syöpään sairastunutta Kristaa, paha ilmenee abstraktina, eikä ole henkilöitävissä. Sellainen paha on helpompi antaa anteeksi, Koutaniemi määrittelee.
   Anteeksikin voi antaa monella tavalla.
   – Intialaisperheen äiti ei ole henkisesti antanut anteeksi happoiskun tehneelle miehelle, jonka teko aiheutti perheen tyttären kuoleman. Toinen happoiskun kohteeksi joutuneista tyttäristä on kasvanut vuosien varrella välittämään isästään, vaikkei voikaan unohtaa.
   – Kysymys on lähinnä käytännön anteeksiantamisesta, elämän on jatkuttava.

Katkeruus
myrkyttää

Henkilöitävissä olevasta pahasta yksi esimerkki on koulukiusaaminen. Koutaniemi on itsekin joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Hän päätti antaa kiusaajilleen anteeksi, vaikka he eivät sitä edes pyytäisi.
   – Vihasta tulee päästää irti sen takia, ettei anteeksiantamattomuus hallitsisi elämääni. Katkeruus myrkyttää kaiken ympäriltään.
   Anteeksiantaminen on kyky, jota kaikki eivät hallitse.
   – On ihmisiä, jotka kantavat mieluummin kaunaa. Kosto ei kuitenkaan koskaan osu niihin, joille halutaan kostaa, vaan se kostautuu muille, erityisesti lähipiirille ja lopulta itseen.
   Pahan jälkeen -televisiosarjassa ihmiset eivät suostuneet pahan määrittelemiksi, vaan ovat valinneet uhriutumisen sijasta selviytymisen. Tehokkain työkalu tähän oli toiminta.

Rankkojen aiheiden
äärelle

Koutaniemi muistelee lapsuuttaan lämmöllä.
   – Arvot ja tapani toimia juontavat juurensa lapsuuteen ja siihen, miten minut on kasvatettu. Olen ymmärtänyt, miten arvokasta on, että tulen rakastavasta perheestä.
  Kuusamossa luonto oli aina lähellä. Lapsia kannustettiin ilmaisemaan itseään taiteellisesti. Meeri tanssi ja soitti, näytteli ja maalasi. Hän luki paljon, ahmi tietoa ja oli kiinnostunut maailman kaikista osa-alueista.
   Pohjoisen tyttö halusi lähteä maailmalle tietääkseen lisää.
   – Alun perin olin kiinnostunut vieraista kulttuureista ja niiden suhteesta omaani, halusin ymmärtää enemmän. Lukioaikoina kiinnostuin maailman poliittisesta tilanteesta, kuten USA:n ulkopolitiikasta ja Irakin sodasta.

Kuvat Vietnamin
sodasta vaikuttivat

Epäoikeudenmukaisuudet koskettivat nuorta Meeriä. Häntä mietityttivät erityisesti köyhyys ja nälänhätä. Turhauttavaa oli huomata, että julkisessa keskustelussa asioista ei puhuttu niin kuin ne oikeasti olivat.
    Koutaniemi halusi tarjota tietoa, muttei halunnut ryhtyä raportoijaksi. Vietnamin sodan aikaiset kuvat tekivät häneen vaikutuksen. Ne todistivat valokuvan voimaa ja informatiivisuutta tuomalla maailman globaalisti nähtäväksi.
– Halusin ryhtyä dokumentoijaksi. Minua kiinnosti ihmisen identiteetti: miten se muokkautuu? Miten ihminen toimii erilaisissa olosuhteissa ja miten ihmismieli nousee olosuhteiden yläpuolelle?

Yhteistyö järjestöihin
on ollut tärkeää

Jo opiskeluaikana nuori valokuvaajan alku osoitti peräänantamatonta rohkeutta lähtiessään Israeliin ja Palestiinaan dokumentoimaan paikallisten vastarintaryhmien tarinoita. Näistä kokemuksista syntyi kuvajournalistinen tutkielma Tampereen yliopistoon.
   Alusta asti Koutaniemi oli mukana myös järjestötoiminnassa tehden yhteistyötä eri kansalais- ja kenttäjärjestöjen kanssa.
   – Tuen, kontaktien ja paikallisen asiantuntijuuden merkitys on ollut suuri, kun olen lähtenyt kentälle ja elänyt siellä.

Valokuva muuttaa
maailmaa

Kuvaajana ja dokumentaristina Koutaniemi liikkuu journalismin ja taiteen välimaastossa. Vaikka naisen valokuvia nähdään usein taidemuseoissa, hän ei luokittele itseään taidekuvaajaksi. Koutaniemen kuvat eivät tyydytä katsojan estetiikan kaipuuta, vaan niiden tarkoitusperät ovat tiedollisia.
   – Toisaalta, jos kuva tarjoaisi pelkästään tietoa, asiasta jäisi paljon ymmärtämättä.
   Valokuvaaja korostaa, että vaikka dokumentaatiolla on aina todellisuuspohja, valokuva on näkökulmavalinta.
   – Valokuva ei ole vastaus. Pyrin totuudenmukaisuuteen, mutta valokuva on aina vapaasti tulkittavissa, kuten taiteen perusolemukseen kuuluu. Sen tulisi herättää kysymyksiä ja oivalluksia sekä motivoida katsojaa selvittämään lisää.
   – Koen ammatillisena saavutuksena jo sen, että hiljaisuus rikotaan. Sen, että ihmiset puhuvat ääneen, Koutaniemi sanoo.

Uskomatonta
selviytymistä

Maailmanmatkaaja on projektiensa kautta oppinut, että ihminen on äärettömän sinnikäs ja sisukas otus. Ihminen ei anna periksi, vaikka olosuhteet sitä vaatisivat.
   – Haastattelin muutama vuosi sitten Syyrian rajalla Rauli Virtasen kanssa naisia, jotka olivat lähteneet pakoon yksin lapsiensa kanssa ja jättäneet miehensä kotikylään kuolemaan. Naisilla ei ollut varmuutta huomisesta. Ainoastaan sillä oli merkitystä, että juuri tänä päivänä oli katto pään päällä.
   – Voisi kuvitella, että siinä epävarmuuden tilassa ei jää muita vaihtoehtoja kuin luovuttaa, mutta itse asiassa heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin selviytyä.
   Ääriesimerkkien ohella on hyvä muistaa, että jokainen meistä selviytyy jostakin. Elämään kuuluu se, että jokaiselle sattuu jotakin.
   – Kysymys on samaistumispinnan ymmärtämisestä. Olosuhteet ovat erilaisia, mutta selviytyminen ei ole arvotettavissa. Jokainen selviytymistarina itsessään on arvokas.

Luonto on
kaiken vastapaino

Koutaniemi tekee tällä hetkellä 18 tunnin työpäiviä ja elää ammatillisesti kovassa nosteessa.
   – Suomessa töitä tehdään enemmän kuin kaukomailla. Kentällä työ painottuu käytännön syistä valoisaan aikaan, pimeällä on vaarallista liikkua.
   Vastapainona hektiselle elämälle Meeri menee luontoon, juoksee ympäri Helsingin Töölönlahtea sekä ui ja tanssii. Pysähtyy ja rakastaa.
   Voimanlähteitä hänelle ovat perhe, läheiset ystävät ja avomies Sam Yaffa.
   – Saan Samista iloa ja voimaa. Hän on henkinen tukeni ja niin monella tapaa läsnä, rakastunut nainen toteaa.

Valmistumassa tietokirja
tärkeästä aiheesta

Koutaniemi ei ehdi olemaan kotona Suomessa kuin hetken, sillä hän viettää noin kahdeksan kuukautta vuodesta maailmalla.
   – Pian lähden Espanjaan, jossa on meidän toinen kotimme. Sieltä jatkan Väli-Amerikkaan dokumentoimaan naisvankien elämää El Salvadorissa. Teemme aiheesta kirjaa toimittaja Maija Salmen kanssa.
   Muiden töiden rinnalla kulkee edelleen Koutaniemen sydämen projekti, tietokirja tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Tähän hän käyttää suurimman osan työajastaan.
   – Kirja valmistunee neljän vuoden päästä, sillä haluan kerätä siihen kattavasti materiaalia eri puolilta maailmaa. Tulevaisuudessa siintävät myös fiktiivinen elokuvakäsikirjoitus ja kenties ravintolan avaaminen Helsinkiin.
   – Menu saisi inspiraationsa matkoista, niistä resepteistä, joita paikalliset ovat vierailevalle kuvaajalle paljastaneet.

Kuluttaminen
vähemmälle

Maailmanlaajuisesti Koutaniemi unelmoi siitä, että kulutuksen rooli ihmisten elämässä vähenisi ja tilanne nousisi toimijuus.
  – Meidät nähdään kuluttajina, mutta kasvatuksellisesti ja yhteiskunnallisesti voitaisiin puuttua siihen, että meillä on muutakin tekemistä kuin maapallon materiaalinen kuormittaminen.
   Vaikuttaa siltä, että pohjoisen kylästä ponnistanut tyttö menestyy ja elää paraikaa unelmaansa.
   – Menestys ei ole osa unelmaa, vaan se, että saan tehdä sitä, mitä haluan. Olen onnellinen, että työni tunnustetaan.

TERHI LOIMUNEVA

Nykytaiteen museossa Kiasmassa Helsingissä lokakuussa avautunut Pahan jälkeen -näyttely esittelee Koutaniemen valokuvia sekä Arman Alizadin ja Koutaniemen lyhytelokuvan Norjan joukkosurmista vuodelta 2011. Näyttelyn teokset pohjautuvat kyseisen televisiosarjan taustatyöhön ja Koutaniemen aikaisempaan dokumentaatiotyöhön. Näyttely on avoinna Kiasmassa 26.2.2017 saakka.

Artikkeli on osa lehteä 38/2016