Kuva: Hyvää tekevä kosketus
Monen aikuisen mielestä lapsen poskea on melkeinpä pakko silittää, hipaista nenää ja pehmoista kättä. Kun lasta, nuorta ja aikuista koskettaa, on aina kunnioitettava yksilöllisiä mukavuusalueita. Jos lapsi pakotetaan halaamaan, saattaa se synnyttää lapsessa mielikuvan siitä, että hän itse ei kontrolloi omaa kehoaan. Joku muu tekee sen.

Lapsi saa rajata koskettamista

25.10.17

Seksuaaliterapeutti suosittelee: halaukseenkin kannattaa kysyä lapselta lupa. Tuletko syliin? on hyvä kysymys.


Riitta Hirvonen Pixabay

Ihminen kaipaa kosketusta. Kosketus lisää ihmisen hyvinvointia.

Tai sitten ei.

Tarkkaa rajaa hyvän ja huonon kosketuksen välille on vaikea vetää, sanoo vastaava neuvoja, seksuaalikasvattaja ja seksuaaliterapeutti Patricia Thesleff Sexpo-säätiöstä.

Kun lastenlastaan rakastava isovanhempi suukottelee ja silittää pikkuista, ei hän onnen ja hellyyden puuskassaan ehkä edes huomaa syliin painetun lapsen kiemurtelua.

– Kenelläkään ei ole automaattisesti oikeutta koskettaa toista. Kun haluaa halata, siihen voi aina kysyä luvan, Thesleff toteaa.

Kaikki lapsetkaan eivät samalla tavalla pidä koskettamisesta.

Kun aikuinen näkee, että lapsi ei pidä halaamisesta, hänen kanssaan voi sopia, että syliin ottamiseen sijaan vaihtoehtoisesti esimerkiksi lähetetään lentosuukkoja tai vilkutetaan.

 

Samanlainen kosketus voi tuntua erilaiselta eilen ja tänään

Tarkan rajan vetämistä hyvää tekevän ja epämiellyttävän koskettamisen välillä on hankala vetää siksikin, että samanlainen kosketus voi – aikuisesta tai lapsesta – tuntua tänään hyvältä, mutta ei ehkä huomenna.

Jos kosketuksen vastaanottaja pitää läheisen ihmisen tavasta taputtaa olkapäälle, se ei vielä tarkoita, että muutkin saavat niin tehdä.

– Rajan kosketukselle voi vetää vain se, jota kosketetaan, Thesleff korostaa.

Siksi ihmisen reagointi läheisyyteen on tarpeellista huomioida tarkasti.

Kun ei tiedä, miten itse kukin lähelle tulemisen kokee, hyvä perussääntö on se, että kaikkia tulee lähestyä ensialkuun varovaisesti.

 

Lapsella on itsemääräämisoikeus koskettamiseen

Patricia Thesleff toivoo, että ihmiset uskaltaisivat huomioida ja sanoa myös ääneen sen, jos kosketus ja siihen liittyvä tilanne ei tunnu hyvältä.

– Lasta kannattaa rohkaista rajojen ilmaisemiseen ja oman kehon tuntemuksien kuuntelemiseen esimerkiksi halauksen yhteydessä. Hänelle on hyvä korostaa, että vain hän itse päättää, mikä kosketus on hyvää, mikä huonoa.

– Jokaisella on oma tilan tarve ympärillään ja rajan saa ylittää vain yhteisellä sopimuksella.

Thesleff kertoo ottaneensa oman pienen lapsensa eräillä syntymäpäivillä syliinsä, kun ei voinut olla varma, miten tämä reagoisi juhlaväen mahdollisiin kosketuksiin.

– Lapsi oli sylissäni, kun kiersin tervehtimässä kädestä pitäen paikalla olevia. Kierroksen jälkeen hänellä oli parempi mahdollisuus edetä rauhassa tuttavuuden tekemisessä.

 

Kehon kielellä voi kertoa etäisyyden tarpeesta

Kun esimerkiksi halaus ei tunnu mukavalta, aina voi todeta ”en ole halaajatyyppiä”.

Myös kehon kielellä voi näyttää sen, ettei halua halauksen kaltaista läheisyyttä.

– Kun jo pienestä pitäen opettelee omien rajojen tunnistamista ja niiden kunnioittamista, siirtyy taito luontevasti myös aikuissuhteisiin.

Thesleff myöntää, ettei ole olemassa mitään aina toimivia, luontevia vakiolauseita, joilla voi kohteliaasti ilmoittaa oman etäisyyden tarpeensa.

Mutta rehellinen sekä itselleen että muille kannattaa olla. Se on lopulta yhteinen etu. Taito viestiä säästää kosketuksen vastaanottajan ja koskettajan turhalta pahalta mieleltä.

Ja kosketuksesta viestittämistä myös oppii ajan kanssa, Thesleff sanoo.

 

Lasta kannattaa rohkaista rajojen ilmaisemiseen ja oman kehon tuntemuksien kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen.

Patricia Thesleff

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä