Kuva: Päivi Jussila näkee kuoleman pohtimisen ihmiselämään kuuluvana, mutta kuolemaa saa lähestyä hänen mukaansa myös torjuvasti ja pelolla.
Päivi Jussila näkee kuoleman pohtimisen ihmiselämään kuuluvana, mutta kuolemaa saa lähestyä hänen mukaansa myös torjuvasti ja pelolla.

Kuolemisen taito ei ole suoritus

2.11.17

Luonne määrittää miten ihminen kuolee, kertoo kappalainen Päivi Jussila.


Pekka Helin Riitta Hirvonen

Antiikin ajattelija Herakleitos tuli siihen johtopäätökseen, että ihmisen luonne on hänen kohtalonsa.

Luonne vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten ihminen käsittelee lähestyvää kuolemaansa. Ajatelmaan uskoo myös Tuiran seurakunnan kappalainen Päivi Jussila.

– Juttelen vainajien omaisten kanssa ja kuulen vainajista. Jotkut heistä ovat olleet hyvinkin valmiita kohtaamaan kuoleman ja saattaneet jopa tehdä valmisteluja, jotta lasten ei tarvitsisi tehdä niitä.

Osa on jopa ilmaissut, millainen muistotilaisuuden tulisi olla.

Kuolema ei ole suoritus

Jussila on kuullut levollisesta ja rohkeasta kuoleman kohtaamisesta. Poismenoon on ennätetty henkisesti valmistautua.

Toinen taas ei ole pystynyt kohtaamaan tosiasioita ja torjuu kuoleman ajatuksen.

Jussilan mielestä keneltäkään ei pidä vaatia ylevää ja rohkeaa kuolemaa, sillä viimeistä rajaa pitää saada lähestyä myös pelokkaana ja torjuvana.

– Olisi hirveää, jos kuolema pitäisi suorittaa tyylikkäästi. Se on karmea ajatus.

Papit kaihtavat kuolemapuhetta

Varhaiset kirkkoisät korostivat, kuinka tärkeä hengellinen harjoitus on kuoleman muistaminen. Isät kehottivat toistamaan lausetta: muista, että olet kuolevainen.

Kristillisessä perinteessä kuoleman muistamista on pidetty tärkeänä, mutta nykyään se ei nouse paljoa esiin.

Suomessa muistetaan vainajia lähinnä pyhäinpäivänä.

– Olisi hyvä, että kirkossa uskallettaisiin puhua kuolemasta. Mutta papit eivät tohdi, koska pelkäävät ihmisten loukkaantuvan. Ikään kuin ei olisi sopivaa nostaa tällaista asiaa esille keskellä kirkasta päivää.

– Olemme yliherkkiä tälle aiheelle, Jussila arvioi.

Kuolemaa on helpompi pohtia hyvissä ajoin

Ikääntymisen myötä vanha ihminen voi ryhtyä valmistamaan läheisiään poismenoon.

– Jokaisen pitää kuitenkin kulkea oma tiensä. Jos kuolemasta ei halua keskustella, kenenkään ei tarvitse sitä tehdä.

Omasta kuolemasta voi olla vaikea puhua, jos se on liian lähellä.

– Omaa kuolevaisuutta kannattaakin pohtia jo silloin, kun kuolema ei ole vielä koputtelemassa ovella. Näin keski-ikäisenä kuoleman pohtiminen on hieno mahdollisuus, kun poismeno ei tunnu vielä todelliselta.

– Toki kuolema voi tulla milloin tahansa.

Jussilan mielestä kuolemaa ajatellessa tulee miettineeksi myös elämän mielekkyyttä.

– Ymmärrän, että monen on vaikea innostua iankaikkisuuden ajatuksesta. Sen huomaan itsestäkin. En toivo, että viettäisin iankaikkisuuden maan päällä. Tieto ajan rajallisuudesta tuo syvyyttä ja napakkuutta elämään.

Velvollisuuksista saa vihdoin luopua

Kolmekymppisenä luin liikuttuneena kirjailija Anne Friedin kirjoituksia, Jussila kertoo.

– Fried oli vanha ja hänen oli vaikea liikkua. Fried katsoi kotinsa ikkunasta vanhempia lapsineen. Hän tarkkaili elämää, joka ei ollut enää hänen omaansa. Loppu lähestyi.

Jussila muistelee Friedin sanoja, joissa hän kertoo odottavansa vapautta eli kuolemaa. Hän saattoi ajatella tehneensä kaiken sen, mitä häneltä on pyydetty.

– Ajatus siitä, että elämän tarkoitus on hoitaa velvollisuutensa ja vapautua niistä jossain vaiheessa, on minusta koskettava. Näen pohdinnassa jotain helpottavaa. Loputtomiin ei tarvitse hoitaa niitä velvoitteita, joita meillä kaikilla on.

Tämä tässä ja nyt riittää

Kuolema on armollinen, koska se vapauttaa kivuista ja velvollisuuksista.

– Kuolema on hyvä. Kuolemassa ole enää kipuja ja tuskaa, vaatimuksia. Se on jo itsessään armollinen asia ilman, että viitataan iankaikkiseen elämään ja taivaspaikkaan.

– Itse en ole tarvinnut lohtua poisnukkuneiden tapaamisesta taivaassa. Minusta on ihanaa, että he ovat eläneet ja olen saanut olla osa heidän elämäänsä.

– Minulla ei ole tunnetta jonkin jäämisestä kesken. En myöskään koe tarvitsevani suurempaa iloa ja täyttymystä heidän seurassaan myöhemmin. Täyttymyksen voi kokea jo tässä ajassa, Jussila miettii.

Olisi hirveää, jos kuolema pitäisi suorittaa tyylikkäästi. Se on aivan karmea ajatus.

Päivi Jussila

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko