Kuva: Lapsi piirtää kuolemasta.
Kun lasta askarruttaa jokin kipeä tai hankala kysymys, aihetta voi puhumisen ohella työstää lapsen kanssa esimerkiksi piirtämällä, kuuntelemalla musiikkia tai katselemalla valokuvia, jos esimerkiksi läheinen ihminen on kuollut.

Lapsi suree omalla tavallaan

21.11.17

Viiden lapsen äiti Marja Anttila ei arkaile rehellistä puhetta lastensa kanssa. Hän käyttää myös piirtämistä hyväkseen, kun haluaa keskustella lastensa kanssa asioista, jotka vaivaavat heidän mieltään.


Riitta Hirvonen Mari Lähteenmaa

Aikuisen silmin huonot uutiset tuntuvat tällä hetkellä seuraavan toinen toistaan jopa kotimaassa: kesällä järkyttivät Turun surmat, reilu viikko sitten pienen pojan väkivaltainen kuolema Porvoossa.

Kun vielä jokaisen lähipiirissä sattuu ja tapahtuu, vanhempien on selvitettävä, miten puhua lapsen kanssa asioista, joita aikuinenkin saattaa ihmetellä, surra, kauhistella – tai jäädä sanattomaksi omassa ahdistuksessaan.

Viiden lapsen oululaisäiti Marja Anttila on ottanut omaksi periaatteekseen sen, että lasten kanssa on puhuttava asioista totuudenmukaisesti. Anttilan mielestä usein on parempi odottaa lasten reaktioita ja keskustelunavauksia kuin käynnistää itse juttutuokiota.

– Perheemme lapset ovat melkoisia suupaltteja, eivätkä erityisemmin huolehtivaisia. Siksi luotan, että he kysyvät, jos mielen päällä on jotakin. Kun kuulen kysymyksen, voin jo siitä päätellä, millä tasolla lapsi asiaa miettii.

 

”Uutiset eivät ole tarkoitettu lapsille”

Koska Anttilan lapset ovat eri-ikäisiä, paras juttutuokio itse kunkin kanssa saattaa syntyä silloin, kun vanhemman kanssa ollaan kahdestaan, esimerkiksi nukkumaan mennessä.

– Harvoin meillä puhutaan niin sanottuja syvällisiä asioita yhteisessä ruokapöydässä.

Marja Anttila kertoo, ettei heidän kodissaan kuunnella uutisia lasten ollessa paikalla. Eivät ne ole tarkoitettu lasten seurattaviksi, hän toteaa.

Kun Anttilan perheessä surtiin läheisen menetystä, äiti ei piilotellut lapsiltaan itkuaan.

– Minusta oli luonnollista puhua heidän kanssaan siitä, että emme näe enää vaaria. En usko, että tuo itku ahdisti lapsia.

– Eräällä toisella kerralla yksi lapsistani yllätti minut itkemästä eikä hän sillä kertaa tiennyt, mitä murehdin. Tuohon tilanteeseen palattiin vielä parin vuoden päästäkin.

 

Satukirjat ovat hyvänä apuna

Anttila kertoo hyödyntäneensä useamman kerran Ensi- ja turvakotien liiton julkaisemaa Satuviitta-kirjaa, kun lasten kanssa on ollut tarve keskustella esimerkiksi peloista tai muista heidän kokemistaan tunteista.

Guatemalalaiset huolinuket, pikkuiset nukkehahmot, ovat myös olleet perheen käytössä, kun jokin asia on askarruttanut lapsia. Lapset voivat purkaa ajatuksiaan tyynyn alle laitettaville huolinukeille. Sen jälkeen ne murehtivat asioita muiden puolesta.

Anttiloilla myös piirretään, kun vanhemmat haluavat kuulla lastensa mietteitä.

– Saatamme tehdä niin, että lapsi kertoo, mitä minun on piirrettävä. Olen mukana pienten kysymysten avulla.

 

Syliin ottaminen on myös vastaus lapselle

Perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja Tiina Pouta Suomen Mielenterveysseurasta uskoo siihen, että syliin ottaminen tuo turvaa ja saattaa olla joskus parasta vuorovaikutusta niissä hetkissä, kun lasta mietityttää jokin vaikea kysymys, kuten, miksi ihmiset tekevät toisilleen pahaa.

Poudan mielestä aikuinen voi vastata lasten kiperiin kysymyksiin myös reilusti: en tiedä tai en minäkään ymmärrä. Tärkeintä on kyetä ottamaan vastaan lapsen mahdollinen hätä ja pohtia asiaa yhdessä.

Jos lapsen oma vanhempi ei pysty puhumaan esimerkiksi läheisen kuolemasta silloin, kun keskustelu lapsen kanssa olisi tarpeellista, Poudan mielestä hyvä keino on pyytää jotakuta perheelle tärkeää ihmistä avuksi. Hän voi tulla vanhemman tueksi ja olemaan rauhassa lapsen kanssa.

Pouta varoisi kauhistelemasta uutisia lasten kuullen. Aikuisten päivitteleminen saattaa synnyttää lapsen mielessä ajatuksia ja tunteita, joita siellä ei muutoin olisi.

 

Kuolemasta ei kannata puhua kiertoilmaisuilla

Karjasillan seurakunnan pastori Maija Hyvönen perehtyi pyhäinpäivänä perheiden kanssa siihen, miten puhua lapselle kuolemasta.

Hyvönen painotti, että lasten kanssa keskusteluun on hyvä varata aikaa. Hetken kannattaa olla rauhallinen ja turvallinen: sellainen, missä voidaan viivähtää monenlaisten kysymysten äärellä.

– On tärkeää, että aikuinen voi ensin itse käsitellä kuolinviestiä mielessään, jos kyse on hyvin läheisen ihmisen menetyksestä.

Hyvönen ei näe syytä, miksi aikuiset salaisivat lapselta kuolemantapauksen.

– Lapset ymmärtävät enemmän kuin aikuiset ehkä tajuavatkaan. Jos ei kerro kuolemasta avoimesti, lapsi voi alkaa mielessään miettiä omia tulkintojaan asiasta.

Kun perheessä murehditaan suru-uutista, Hyvösen mukaan lapselle ei kannata puhua asiasta kierrellen käyttämällä esimerkiksi kuolemasta ilmaisua nukkua. Lapsi ymmärtää nukkumisen konkreettisesti ja voi alkaa pelätä nukahtamista. Myös muita kiertoilmaisuja, kuten ”hän lähti matkalle”, on hyvä välttää.

Aikuinen voi vastata lapsen kysymykseen reilusti: en tiedä tai en minäkään ymmärrä.

Tiina Pouta

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä