Kuva: Mieskaveritoiminta. Otto Koivumäki on vapaaehtoinen Matiaksen mieskaveri. Kuvassa myös Matiaksen äiti Mari. He toivoivat, että vain etunimiä käytetään väkivaltaisen isän takia.
Otto Koivumäki on kakkosluokkalaisen Matiaksen mieskaveri. Otto ja Matias tekevät yhdessä tavallisia mukavia asioita, kuten pelaavat pleikkaa. Mari-äiti iloitsee heidän ystävyydestään.

Mieskaveri on tukena arjessa

8.11.17

Kakkosluokkalaisella Matiaksella on muiden kavereiden lisäksi myös aikuinen mies ystävänään. Vielä viime keväänä näin ei ollut.


Kaisa Anttila Kaisa Anttila

– Matiaksen isä ei ole mukana kuvioissamme. Omilla veljillänikin on perheet, eivätkä he siksi ehdi viettää paljoa aikaa Matiaksen kanssa, Matiaksen äiti Mari kertoo.

Pari vuotta sitten Matiaksen esikoulun opettajat kannustivat Maria laittamaan hakemuksen Oulun ensi- ja turvakodin mieskaveritoimintaan.

Mari oli kuullut toiminnasta jo aikaisemmin, mutta kannustuksen myötä hän lopulta laati hakemuksen valmiiksi.

Sitten Mari ja Matias jäivät odottamaan. Kesti vuoden verran ennen kuin Matiaksen hakemus päätyi sopivan kaverin kohdalle.

Harrastus alkoi haasteesta

27-vuotias Otto Koivumäki opiskelee Oulun yliopistossa ja tekee samalla myyntitöitä. Hän luki mieskaveritoiminnasta ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten.

– Jokin siinä vain kolahti. Ajattelin, että mieskaveri on varmasti monelle lapselle tosi tarpeellinen, ja se olisi jotain, mitä voisin itsekin osata tehdä.

Vaikka toiminta kiinnosti, Otto ei saanut aikaiseksi ilmoittautua mukaan ilman pientä lisärohkaisua. Sopiva yllytys löytyi, kun Otto teki siskonsa kanssa sopimuksen, jossa he haastoivat toisensa tekemään jotain hyvää.

Otto toteutti oman osuutensa haasteesta lähtemällä mieskaverikurssille. Se oli 15 tuntia kestänyt koulutus, jossa vapaaehtoiset tutustuivat toimintaan ja sen periaatteisiin.

– Kurssia vetänyt Raija Lohilahti kävi kanssani läpi hakemuksia. Sieltä löysimme Matiaksen anomuksen. Ajattelin, että olemme Matiaksen kanssa samanlaisia tyyppejä, Otto muistelee.

Ensimmäiset kohtaamiset olivat kesän alussa. Ensin Mari ja Otto tapasivat kahdestaan. Vasta kun he olivat tutustuneet, otettiin Matias mukaan tapaamiseen. Kaikki kolme tulivat hyvin toimeen keskenään.

– Matiaskaan ei ujostellut viittä sekuntia kauempaa, Mari naureskelee.

Tapaaminen suunnilleen kerran viikossa

Otto ja Matias viettävät aikaa yhdessä suunnilleen kerran viikossa. Muutaman kerran tapaaminen on jäänyt välistä esimerkiksi jommankumman matkustelun vuoksi. Joskus taas viikkoon on mahtunut kaksikin tapaamista.

– Ainakin olemme olleet uimassa ja pelanneet jalkapalloa, Matias muistelee.

– Olemme myös käyneet onkimassa Koitelinkoskella ja kiipeilleet seikkailupuistossa, Otto lisää.

– Aina ei tarvitse tehdä mitään erityisen ihmeellistä. Välillä on hyvä olla myös rauhallisempaa yhdessä olemista. Viimeksi olimme minun kotonani pelaamassa pleikalla ja syömässä hampurilaisia, Otto jatkaa.

– Kaikki on ollut kivaa, Matias tiivistää.

Kaverukset ovat tyytyväisiä uuteen ystävyyteen. Matiaksesta on mukavaa, kun hän pääsee puuhaamaan Oton kanssa. Mari iloitsee, kun hän näkee, että lapsella on hauskaa.

Otto tykkää tehdä monenlaisia asioita, siksi on erityisen mukavaa, kun on joku muu mukana.

Kaveruudelle ei ole päättymispäivää

Matiaksen ja Oton ystävyys on heidän oma juttunsa, eikä tapaamisiin oteta äitiä tai pikkuveljeä mukaan. Kuitenkin on tärkeää, että myös aikuisten välinen yhteys toimii.

Vaikka yleensä näkemisestä sovitaan etukäteen, aikuiset ovat sopineet, että Otto voi tulla ilman sen tarkempaa suunnitelmaakin kysymään Matiasta mukaan.

Otto korostaa, ettei tapaamisia tarvitse hermoilla.

– Turha siitä yhdessä olemisesta on stressata. Kyllä se tulee itsestään, hän vakuuttaa.

Otto odottaa jo, että hän pääsee pian katsomaan Matiaksen sählypelejä. Talven tullessa luvassa on varmasti luistelemista.

Päättymispäivää kaveruudelle ei ole nimetty.

– Ainahan elämäntilanteet voivat muuttua, joten mitään varmaa ei voi sanoa. Voi hyvin olla, että olemme kavereita vielä vuosien päästäkin, Otto hymyilee.

Viimeksi olimme minun kotonani pelaamassa pleikalla ja syömässä hampurilaisia.

Otto Koivumäki

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä