Kuva: Senioritalossa on kokoonnuttu syksyn aika usein yhteen askartelemaan lasipurkeista lyhtyjä itsenäisyyspäivää varten. Lyhtyjä viimeistelevät Salli Rossi, Ritva Taskila, Merja Korkeakoski sekä Ritu-Tuuli Alatalo lapsenlapsiensa Mintun ja Meten kanssa.

Välittämisestä tuli talon arkea

16.11.17

Oululaisessa senioritalossa kutsutaan naapurit kahville ja pidetään muutoinkin huolta toisista.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Oulun Kiviharjunlenkin senioritalossa ei pelätä sokerin käyttämistä. Sitä on surutta kulutettu pitkin syksyä.

Senioritalon asukkaat ovat kokoontuneet kesän jälkeen yhteen valmistaakseen talon asukkaille sokerin ja liiman avulla sata lasipurkkilyhtyä itsenäisyyspäivään mennessä.

Ritu-Tuuli Alatalo ja kolme muuta talon asukasta on valmistamassa viimeisiä lasipurkkeja: vielä vähän liimaa ja sitten jälleen sokeria pinnalle.

– Ekologista askartelua: talonväen purkit ovat päässeet kierrätykseen, Alatalo ihastelee.

 

Kannustaisiko senioritalon esimerkki?

Ritu-Tuuli Alatalo soitti Rauhan Tervehdyksen toimitukseen senioritalon yhteisöllisestä elämänmenosta. Alatalo haluaa myös kysellä, onnistuisiko muissakin kerrostaloissa samankaltainen yhteistoiminta kuin heillä.

Senioritalossa sinnikäs yritys yhteisölliseen asumiseen on tuottanut monelle hyvää mieltä. Yksin asuvilla on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia muiden kanssa: kertoa omia kuulumisiaan mutta kuulla myös toisten mietteitä. Näin toteaa lyhdyntekijä Ritva Taskila.

Senioritalossa on yhteinen tila yläkerroksessa ja sen yhteydessä iso terassi, joka on kesäisin suosittu kokoontumispaikka.

 

Jonkun pitää rohkaistua ensimmäiseksi

Senioritalossa tuumaillaan, että myös niin sanotuissa tavallisissa kerrostaloissa on usein jonkinlainen yhteistila. Voitaisiinko niissäkin keittää iltakahvit yhdessä?

– Jonkun pitää vain rohkaistua tekemään aloite, olipa talo millainen tahansa, Alatalo sanoo.

Hänen mukaansa heidän talossaan kahvitteluja järjestetään välillä spontaanisti, vaikka sovittuakin yhteistä viikko-ohjelmaa on.

– Jos joku laittaa alakertaan hissin läheisyyteen lapun, että ylhäällä on kahvia tarjolla, kohta ovi yhteistilaan alkaa käydä.

Kun Kontinkankaan senioritalo valmistui 2015, alkuinnostuksessa ihmisiä pyydettiin aktiivisesti mukaan yhteisölliseen tekemiseen.

– Kyllä käytännöksi on kuitenkin muodostunut, että kenenkään koteihin ei mennä kyselemään.

Alatalo kertoo, että senioritalon asukkaiden omaiset kuitenkin kyselevät välillä, ehtisikö joku piipahtaa läheisen luona kuulostelemassa, jos intoa yhteen tulemiseen olisikin, kun joku vain ”nykäisisi hihasta”.

Näihin pyyntöihin on tapana vastata myöntävästi.

Jos jotakuta ei näy, perään kysellään

Talon asukkailla on kokemusta myös asumisesta tavallisessa kerrostalossa. Salli Rossi kuvailee lyhdynteon ohessa senioritaloa parhaaksi asumiskokemukseksi.

– Puuhaa täällä on, jos jaksaa osallistua. Naiset ovat miehiä aktiivisempia.

Merja Korkeakoski iloitsee siitä, että talossa on syntynyt me-henki. Ei minulla ennen ole ollut tällaisia naapureita, hän nauraa.

Tutustumisen seurauksena avunpyytäminenkin on helpottunut.

– Aika herkästi kysymme myös toisiltamme, onko jotakuta näkynyt – se on huolenpitoa, rouvat kertovat.

Alatalo toteaa rehellisesti, ettei kaikki suju heidänkään talossa aina yksimielisesti.

– Olemme yksilöitä ja siksi pikkutörmäyksiä tulee välillä. Niitä tulee ja menee, kun asutaan tiiviisti. Jos on tottunut asumaan omakotitalossa, tällainen asumismuoto vaatii sopeutumista.

– Uusille asukkaille on annettava rauha, aikaa asettua ja tutustua tämän talon elämään.

Seuraavaksi senioritalossa on luvassa itsenäisyyspäiväkahvit ja sitten pikkujoulut. Mutta niitä ennen kerran viikossa vietetään yhdessä muun muassa keittopäiviä.

Jos on tottunut asumaan omakotitalossa, tällainen asumismuoto vaatii sopeutumista.

Ritu-Tuuli Alatalo

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä