Vanha kastemekko on suvun aarre

25.11.17

109 vuotta sitten ommellussa kastepuvussa kastetaan lapsia edelleen.


Minna Kolistaja Minna Kolistaja

Vuonna 1908 hailuotolainen tyttönen Anna-Liisa Hanni sai kutsun toimia tyttövauvan sylikummina.

Hän ompeli kastetilaisuutta varten ohuesta puuvillakankaasta kastemekon, jonka koristeli ajanhenkisesti: vähän röyhelöä, hiukan pitsiä, säntillisiä laskoksia.

16-vuotiaan Anna-Liisan valmistama vaate, nyt jo 109-vuotias, näyttää ikäisekseen hyvin säilyneeltä. Värikään ei juuri ole kellastunut vuosien saatossa.

 

Kastepuku kiertää suvun ristiäisissä

Kun Anna-Liisa myöhemmin avioitui Kustaa Rantasuomelan kanssa, mekossa kastettiin heidän kuusi lastaan.

Laina, lapsista vanhin, kastettiin mekossa vuonna 1918. Sen jälkeen mekko jäi Lainan perheelle ja on ollut nyt kaikkiaan 42 lapsen yllä, laskee hailuotolainen Marja-Liisa Isola.

Hänen puolisonsa Juhani Isola on kastettu samaisessa vaatteessa 1940-luvulla. Mekko on ollut myös Marja-Liisa ja Juhani Isolan lasten Annaelinan, Antin ja Lauran juhlavaatteena heidän ristiäisissään 1970- ja 1980-luvuilla.

– Tässä Kestin mummin – Juhanin äidinäidin – ompelemassa mekossa on kastettu myös kuusi lastenlastamme: Juho, Reko, Okko, Linnea, Fanni ja viimeisimpänä Paavo vuonna 2016.

– Mekossa kastetaan jo viidettä polvea. Tänä vuonna mekkoon puettiin Lumi-tyttö Helsingissä, Isola sanoo.

Kastemekko on kulkenut suvussa Anna-Liisan vanhimmalta tyttäreltä edelleen tämän vanhimmalle tyttärelle. Mekko on nyt Maria-Liisa Juntusen hoivissa Rovaniemellä ja aikanaan säilytysvastuun ottaa hänen vanhin tyttärensä. Vaate on lainattavissa kaikkien sukuun syntyvien vauvojen ristiäisiin.

– Mekko on sellainen suvun aarre, Marja-Liisa Isola hymyilee.

 

Kastepuku saa yleensä arvokkaan kohtelun

Tärkeänä kastepukua pidetään myös monissa muissa suvuissa, vaikka sillä ei olisikaan vielä yhtä paljon ikää.

Tämän Marja-Liisa Isola huomasi kootessaan tänä syksynä kahden muun naisen kanssa kastemekkonäyttelyä Hailuodon kirkkoon.

Näyttelyyn saatiin kaikkiaan 32 mekkoa luodossa asuvilta perheiltä.

– Minua puhutteli, kuinka arvokkaasti kastemekkoja oli kohdeltu ja kuinka huolellisesti niitä oli säilytetty. Osa tuotiin silkkipaperiin käärittynä, osalle puvuista oli valmistettu kankainen säilytyspussi.

– Oli koskettavaa huomata, kuinka arvokkaina kastemekkoja pidettiin.

Kastemekkonäyttelystä moni sai ideoita

Kastemekkoja voi katsella monesta eri näkökulmasta.

Käsityönharrastajat saattoivat tarkastella valmistus- ja koristelutapoja, esimerkiksi ihastella koristeluun käytettyä käpypitsiä.

– Jotkut kävivät katsomassa näyttelyn moneen kertaan, kun aina jäi jotakin uutta tutkittavaa.

Eri vuosikymmenten kastepuvut heijastelevat myös oman aikansa muotia ja kauneusihanteita.

– Helma näyttää selvästi pidentyneen ja röyhelökaulukset ovat jäämässä pois. Materiaalit saattavat uudemmissa mekoissa olla aiempaa kalliimpia, esimerkiksi silkkiä, Isola sanoo.

– Minulle oli yllätys, että kastemekkoja on myös kudottu ja virkattu. Itse en ollut sellaisiin aiemmin tutustunut.

Yhdestä mekosta on suvussa kirjattu tarkasti yksiin kansiin, kuka siinä on kastettu, minä päivänä, ja kuka toimitti kasteen. Mukana on myös valokuvia kastetilaisuudesta.

– Se innosti monia näyttelyssä käyneitä kokoamaan oman suvun kastemekon tiedot samalla tavalla. Lisäksi moni kertoi saaneensa näyttelystä kipinän etsiä perheen vanha kastemekko esiin, Marja-Liisa Isola huomasi.

 

Pappi kastoi pyykkipoika lahkeessaan

Näyttelyn kokoajat pyysivät esillä olleisiin kastemekkoihin myös tarinoita.

Sellaisen jakoi muun muassa Vuorisen perhe, jonka Oulussa syntynyt poikavauva kastettiin Hailuodossa ukkinsa kotona 1993:

”Pappi, rovasti Lauri Holmi, saapui paikalle polkupyörällä. Pappi kysyi kesken ristiäisten, mikä nimi pojalle oli ajateltu laittaa – vielä olisi ollut mahdollisuus muuttaa suunniteltuja nimiä. Pyykkipoika oli ja pysyi rovastin housunlahkeessa koko ristiäisten ajan.”

 

Seuraavaksi kootaan esille vihkipukuja

Suurimman osan elämästään vanhassa talossa asunut Marja-Liisa Isola sanoo kasvaneensa ajattelemaan, että perinteet ovat tärkeitä.

Idea kastemekkonäyttelystä syntyi, kun Isola mietti tapaa juhlistaa satavuotiasta Suomea.

– Tämä oli kiva kokemus. Olen tyytyväinen, että jaksoimme Anna-Liisa Piekkolan ja Tuula Paltakari-Piekkolan kanssa koota tämän.

– On ollut mielessä, että ehkä samalla porukalla kokoamme seuraavaksi esille vihkipukuja.

1800-luvulla kastemekkoa käytettiin sylilapsen juhla-asuna niin kauan kuin se mahtui lapsen ylle

 

 

Lue lisää aiheesta:

Hailuodon seurakunta Ihmiset ja elämä