vt. päätoimittaja Rebekka Naatus

Suurin niistä on rakkaus

1.12.17

Suomessa uskottiin ja toivottiin, että Suur-Suomi rakentuu mahtavan Saksan vanavedessä. Tiedämme miten kävi: itsenäisyys säilyi, mutta valtava määrä ihmishenkiä sekä maa-alueita menetettiin ja sotakorvauksia maksettiin.


Suomi itsenäistyi Venäjän vallankumouksen tuoksinassa kuin vaivihkaa ilman verenvuodatusta. Mutta hämmästyttävän nopeasti, vain muutama kuukausi itsenäisyysjulistuksen jälkeen, kansalaiset ryhtyivät tappamaan toisiaan kuin sekopäät. Tämän kokivat myös lapset ja muut siviilit.

Tästä hirveästä vuodesta ja sen haavoista selvittiin lähinnä puhumattomuudella ja ankaralla työllä.

Kun Neuvostoliitto sitten hyökkäsi marraskuussa 1939 Suomeen, oli kansakunta jälleen yhtenä rintamana puolustamassa maataan. Menetetyistä maa-alueista huolimatta sodasta selvittiin, mutta koska ihmisen muisti ja kohtuus ovat valikoivia ja tilannesidonnaisia, jatkosodassa haettiin jo revanssia.

Suomessa uskottiin ja toivottiin, että Suur-Suomi rakentuu mahtavan Saksan vanavedessä. Tiedämme miten kävi: itsenäisyys säilyi, mutta valtava määrä ihmishenkiä sekä maa-alueita menetettiin ja sotakorvauksia maksettiin.

Sota oli sekä voitto että tappio. Ehkä juuri siksi moni sotaveteraani sai kulkea vuosikymmenien ajan enemmän tai vähemmän yksin kokemustensa kanssa. Mutta onneksi veteraanit, lotat, sotaorvot ja muut sodan uhrit ovat jo pitkään saaneet ansaitsemaansa arvostusta. Satavuotisjuhlavuosi on ollut sen huipentuma.

Moni muistaa kuulleensa häissä Raamatun kohdan, joka päättyy sanoihin: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Jos yhteiskunnan, kirkon, perheen tai minkä tahansa muun ison tai pienen yhteisön perusarvoissa vaalitaan rakkautta, ollaan terveellä pohjalla. Usko tai toivo ei vielä riitä, sillä ne saattavat kadota tiukan paikan tullen tai johdattaa katteettomaan optimismiin.

Rakkaus sen sijaan kantaa. Jos rakkaus tuntuu liian juhlalliselta tai teennäiseltä, voi kokeilla empatiaa. Toisen asemaan asettuminen on pitkä loikka rakkauden suuntaan.

Onneksi veteraanit, lotat, sotaorvot ja muut sodan uhrit ovat jo pitkään saaneet ansaitsemaansa arvostusta.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä