Papit puhuivat tabuista

9.2.12

Hengellisen yhteyden puuttuminen vanhoillislestadiolaisiin on pohjoisen hiippakunnan tabu. Näin todettiin kirkolliskokousvaalien pappispaneelissa.

Kirkolliset – tai pikemminkin pohjoisen kristillisyyden tabut – nostivat lämpötilaa muutoin viileässä Oulun tuomiokapitulin tallikappelissa, kun joukko kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalien pappisehdokkaita oli selvittämässä paneelissa näkemyksiään äänioikeutetuille.
   Kun yleisöstä kysyttiin vaietuista keskustelunaiheista, Mahdollisuuksien kirkko -listalla hiippakuntavaltuustoon ehdolla oleva Tuiran seurakunnan kappalainen Lauri Kujala sanoi tabujen liittyvän paljolti vanhoillislestadiolaisuuteen.
   – Yhteistyö vanhoillislestadiolaisten pappien kanssa sujuu arjen seurakuntatyössä – sehän on selvä – mutta hengellinen yhteys puuttuu väliltämme. Sitä ei tahdo löytyä. Raja on olemassa. Tämä on erityisesti Oulun hiippakunnan haava, Kujala puhui.
   Kujalan lisäksi paneeliin osallistuivat Kansankirkon rakentajat -ehdokaslistaa edustava kappalainen Petteri Tuulos Tuiran seurakunnasta ja kirkkoherra Ritva-Elina Pylväs Toholammin seurakunnasta.  Oulun seurakuntien oppilaitostyön pastori Katariina Pitkänen on ehdolla Kujalan tavoin Mahdollisuuksien kirkko -listalla ja Rauhan Sana -järjestön palveluksessa oleva pastori Vesa Pöyhtäri Tunnustukselliset-listalla.

Vanha
tapa muuttui

Kujalan ja Pitkäsen edustaman Mahdollisuuksien kirkko -valitsijanyhdistyksen listan ehdokkaana ei ole yhtään vanhoillislestadiolaista. Aihe puhutti paneelissa, sillä perinteisesti vanhoillislestadiolaiset papit ovat olleet Oulun hiippakunnassa samalla listalla muiden pappien kanssa.
   Vesa Pöyhtäri totesi, ettei yhteyttä vanhoillislestadiolaisiin rakenneta siten, että heidät jätetään jonkin listan ulkopuolelle.
   – Vanhoillislestadiolaisuudessa on monella tavalla ajattelevia henkilöitä, hän huomautti.
   Samaa asiaa korosti myös Petteri Tuulos.
   Kansankirkon rakentajissa vanhoillislestadiolaisia pappeja on ehdokkaana yhteensä neljä.

Seurakuntaoppi
hiertää välejä

Katariina Pitkänen totesi paneelissa Pöyhtärille, että Mahdollisuuksien kirkko ehdokaslistalle on haettu samanmielisiä henkilöitä.
   – Niinhän listoja muodostetaan. Mahdollisuuksien kirkon listan perustana ei ole se, että joitakuita suljetaan pois, hän korosti.
   Mahdollisuuksien kirkko -valitsijayhdistyksen asiamies Virpi Sillanpää-Posio on aiemmin todennut Rauhan Tervehdyksessä, ettei vanhoillislestadiolaisten seurakuntaoppi ole linjassa kirkon opetuksen kanssa. Sillanpää-Posion mukaan tämä teologinen eroavaisuus on haluttu ilmaista avoimesti listan ehdokasasettelulla.
   Pylväs eikä Tuulos pitänyt ongelmana sitä, että heidän äänensä saattaa suhteellisesta vaalitavasta johtuen – ja vanhoillislestadiolaisten tavasta keskittää äänet omilleen, kuten yleisöstä sanottiin – päätyä listan lestadiolaisehdokkaille.
   – Jos niin menee, olkoon sitten niin, Pylväs totesi ja kertoi juuri vanhoillislestadiolaisten pappien pyytäneen häntä ehdokkaaksi.
   Ei haittaa, vakuutti myös Tuulos.

”Naispappeuden torjujille
ollaan kirkossa nihkeitä”

Paneelissa avattiin myös toinen tabu. Naispappeutta vastustavan Vesa Pöyhtärin mielestä seurakunnat antavat nihkeästi tiloja niin sanotuille vanhan virkakäsityksen omaaville, jotta he voisivat järjestää naispapittomia jumalanpalveluksia.
   Tunnustukselliset-listan edustajien yhtenä teemana on, että perinteisesti uskovia kirkon jäseniä ei tule syrjiä heidän vakaumuksensa vuoksi seurakunnissa.
   Kujala totesi Pöyhtärille, että esimerkiksi Tuiran seurakunnassa on melkeinpä poikkeuksetta sunnuntaisin messuja, joissa toimittajina on vain miespappeja.
   – Mutta tämä ei kelpaa teille, Kujala huomautti Pöyhtärille.
   Tunnustukselliset-listan ohjelmajulistuksessa perätään mahdollisuutta henkilöseurakuntiin ja hyväksymistä sille, että naispappeuden torjuvat papit voivat hankkia pappisvihkimyksensä muista luterilaisista kirkoista.
   Kujala kertoi paneelissa pitävänsä henkilöseurakuntia nurkkakuntaisina.
   – Niihin olisi vaikea päästä mukaan. Henkilöseurakunnat vetäisivät ihmisiä erilleen toisistaan, kun pitäisi päästä pikemminkin lähemmäksi toisia.
   Pöyhtäri piti kuvausta nurkkakuntaisuudesta loukkaavana. Hänen mukaansa seurakuntalaiset ovat aikuisia ihmisiä, jotka kykenevät ohjailematta itse päättämään, mihin seurakuntaan haluavat liittyä ja mihin eivät.

TEKSTIT: RIITTA HIRVONEN

Lue miten Oulun hiippakunnan kirkolliskokousehdokkaat ovat vastanneet Kirkkohallituksen ehdokasesittelysivuston kysymyksiin. Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit ovat 13.2.

Miksi vanhoillislestadiolaiset puuttuivat paneelista?

Pappispaneelissa ei ollut yhtään vanhoillislestadiolaista kirkolliskokousehdokasta tai hiippakuntavaltuuston pyrkivää.
   Kansankirkon rakentajien asiamies Karjasillan kappalainen Petri Satomaa kertoo lähettäneensä kutsun tilaisuuteen kaikille listan ehdokkaille, myös vanhoillislestadiolaisille.
   – Todennäköisesti heillä oli joko esteitä tai he eivät vain halunneet osallistua paneeliin. Syitä sille, että yleisönkään joukossa ei ollut yhtään vanhoillislestadiolaista pappia, voi vain arvailla. Yksi syy voi olla se, että yleensäkään teologikokoontumiset eivät ole houkutellut pappeja paikalle.
   – Pakkanen ja tallikappelin kylmyys saattoivat olla joillekin syynä poisjääntiin, Satomaa arveli.
Koska Satomaa ei ollut paikalla, hän toteaa ”ettei tiedä, missä sävyssä vanhoillislestadiolaisuudesta paneelissa on puhuttu”.
   – Toivottavasti keskustelu käytiin rakentavassa hengessä, hän lisää.
   Helsingin yliopiston eksegetiikan dosentti Kari Latvus kertoi 15.12.2011 ilmestyneessä Rauhan Tervehdyksessä, että useissa hiippakunnissa on helmikuisissa kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleissa ensimmäistä kertaa laajasti uudistushenkisiä valitsijayhdistyksiä. Latvuksen olettamuksen mukaan uudistushenkisten yhdistysten listoilla ei todennäköisesti ole mukana vanhoillislestadiolaisia pappeja.

Artikkeli on osa lehteä 5/2012