Arjen samarialainen: Ensi silmäyksellä juttuun

15.3.12

Arjen samarialainen:

Ensi silmäyksellä juttuun

Seurakunnan vapaaehtoistyö toi Kaarina Kontion ja Kaisu Hauhian yhteen. Naiset huomasivat nopeasti viihtyvänsä yhdessä. Kaarina auttaa tarvittaessa näkövammaista Kaisua kodin pienissä askareissa.

Siinä missä moni empii, rohkenisiko kysyä seurakunnasta, tarvitaanko siellä vapaaehtoisia, oululainen Kaarina Kontio ei tehnyt asiasta liian vaikeaa.
   Kontio jäi eläkkeelle parisen vuotta sitten asuessaan perheineen Kajaanissa. Muutto Ouluun sai hänet pohtimaan, miten voisi tutustua uudella paikkakunnalla ihmisiin. Yhteydenotto seurakuntaan on poikinut tuttavuuksia ja kotiutuminen on alkanut.
   Vaikka Kontio ei ollut työvuosina kirkon toiminnassa mukana, hän otti yhteyttä Karjasillan seurakuntaan ennakkoluulottomasti.
   – Kirkon kynnykset eivät ole mielestäni niin korkeita, ettei voisi tarjota itseään vapaaehtoiseksi, Kontio tuumaa.
   – Kyllä se on itse lähdettävä liikkeelle, hän sanoo kokemuksesta.

Yhteistyö toimi
ensi hetkestä

Viime syksystä lähtien Kaarina Kontio on vieraillut Kaisu Hauhian luona auttamassa pienissä askareissa ja muutoin vain juttelemassa vilkkaan, Karjalasta kotoisin olevan Hauhian kanssa.
   Kontio ja Hauhia kertovat tulevansa hyvin toimeen keskenään, vaikka tapaavatkin harvoin, kerran tai kaksi kuukaudessa.
   – Minulla pelaa tutka hyvin ihmisten suhteen. Heti alusta saakka Kaarinan kanssa tuntui luontevalta puhua.
   – Päästin mielelläni hänet kotiini. Kyllä tällaiset asiat – toimiiko yhteistyö – tietää yleensä jo ensimmäisistä sanoista.
   Naiset ovat iloisia, että tulevat juttuun, sillä kumpikin toteaa, ettei reiluja ystäviä ole ”joka sormella”.
   Kaarina Kontio toteaa, että heitä yhdistää muun muassa samanlainen huumorintaju.
   – Niin kuin olisin kotiini tullut, kun tapasin ensimmäisen kerran Kaisun, Kaarina selvittää iloisena.

Huono näkö vaikeuttaa
yksin liikkumista

Kaisu Hauhia selvittää ottaneensa yhteyttä Karjasillan seurakunnan diakoniatyöntekijään saadakseen pientä apua kotiinsa ja ulkoiluun.
   Hän kertoo tarvitsevansa auttavaa kättä näkövammansa vuoksi. Hauhia pystyy liikkumaan kodissansa, mutta uloslähteminen, muutoin kuin viemään tuttua reittiä roskia, on hankalaa.
   – En esimerkiksi näe kaupoissa pakettien pieniä kirjoituksia. Kaarinan apu oli tervetullut, kun kävin silmälääkärissä, Hauhia kertoilee.
   Hän oli myös iloinen, kun Kaarina auttoi lyhentämään uusien housujen lahkeet sopivan mittaisiksi.
   Naisia yhdistää sekin, että kummallekin sopii käytäntö, että yhdessäoloa suunnitellaan selvästi etukäteen.
   – Minä en pysty enkä osaa lähteä liikkeelle hetken mielijohteesta, yllättäen, Hauhia kertoilee.

Vapaaehtoistyön määrä
pysynyt kohtuullisena

Vaikka seurakunnissa on vapaaehtoistyötä rutkasti tarjolla, Kaarina Kontio kertoo saaneensa valita rauhassa, milloin ehtii talkoilemaan.
   – Kuulun Karjasillan seurakunnan palvelupiiriin. Teen ”keikkoja” satunnaisesti. Minua ei ole kysytty liiaksi eri puolille.
   Kaarina Kontio ei halua sitoutua liiaksi vapaaehtoistyöhön, sillä heti kesän alussa hän matkustaa puolisonsa kanssa mökkeilemään Paltamoon. Mökillä viihdytään helposti useita kuukausia.
   Hauhia kertoo osaavansa olla myös yksikseen: hän muun muassa kuuntele äänikirjoja, joita voi lainata Sokeiden Liitosta.
   Kesällä hän on saanut pihan hoitoon apua asukastuvalta. Syksyllä naiset liikkuvat jälleen yhdessä.

Riitta Hirvonen

Artikkeli on osa lehteä 10/2012