Elämänmakuista kerhotyötä

21.3.12

Atte Kääriäinen tunsi kutsumuksen seurakuntatyöhön jo nuorena. Lukion jälkeen hän hakeutui opiskelemaan Pieksämäen Diakonia-ammattikorkeakouluun, josta valmistui nuorisotyönohjaajaksi vuonna 2007. Valmistuttuaan hän teki viransijaisuuksia sekä Juankosken seurakunnassa että Puijon seurakunnassa Kuopiossa. Ouluun Karjasillan seurakuntaan hän tuli töihin vuonna 2008.
   – Alusta asti minulle on ollut selvää, että haluan työskennellä seurakunnassa, Kääriäinen toteaa.
   Tällä hetkellä hän pitää kahta sählykerhoa, joista toinen on 1.–3.-luokkalaisille ja toinen on isä-lapsi-sählykerho, jota hän vetää yhdessä Kari Rekilän kanssa Lintulammen koululla.
   Niiden lisäksi Kääriäinen on ollut mukana ideoimassa ja suunnittelemassa lukuisia muitakin kerhoja, kuten kokki-, askartelu- ja näytelmäkerhoja.
   – Meillä oli myös kirjoituskerho, mutta vähäisen osallistujamäärän vuoksi se jouduttiin laittamaan tauolle, Kääriäinen sanoo.
   Hän kertoo, että Karjasillan seurakunnassa kerhoja on tällä hetkellä 12, ja niitä suunnitellaan yhdessä ohjaajiksi haluavien nuorten kanssa sitä mukaa, mikä heitä itseään kiinnostaa. Monissa kerhoissa ohjaajina toimivat rippikoulun käyneet ja sitä kautta kerhotoiminnasta kiinnostuneet nuoret.
   – Aktiiviset seurakuntalaiset tekevät tässäkin asiassa suuren työn, sillä ilman heitä ei voisi olla näin monia kerhoja, Kääriäinen muistuttaa.

Riparilaisesta
ohjaajaksi

Kaakkurissa Pyhän Andreaan kirkossa kokoontuvaa 3.–6.-luokkalaisten kokkikerhoa ohjaavat 15-vuotiaat Emilia Nikula ja Milla Jauhiainen. He innostuivat lähtemään mukaan kerhotoimintaan, kun siitä kerrottiin rippikoulussa.
   9-vuotias Mariel Jounila käy kerhossa 11-vuotiaan isoveljensä Samuel Jounilan kanssa. Mariel leipoo mielellään myös kotona.
   – Äidin kanssa teemme pullaa ja pipareita, hän kertoo.
   Kokkikerhossa valmistetaan vuoroviikoin suolaista ja makeaa syötävää.
   – Kysymme myös lasten mielipidettä siitä, mitä he haluaisivat tehdä, sanoo Jauhiainen.
   Lasten saapuessa kerhoon, heidät jaetaan ryhmiin, joille jokaiselle on oma tehtävänsä. Kun kaikki tietävät mitä tehdä, hommat sujuvat. Herkkujen valmistumista odotellessa ehtii hetken leikkiäkin.
   Atte Kääriäinen käy säännöllisesti tarkistamassa kerhopaikan ja vie ohjaajille tarvittavat materiaalit. Muuten Nikula ja Jauhiainen toimivat itsenäisesti.
   Isä-lapsi-sählykerhoon isänsä kanssa saapunut 8-vuotias Niklas Tihinen syöksyy suoraan pukemaan maalivahdin suojuksia ylleen. Hänen mielestään maalivahdin paikka on pelikentän paras.
   – On tosi hauskaa, kun saa tehdä hankalia torjuntoja, Niklas hehkuttaa.
Kerhossa käy myös Niklaksen luokkakavereita.
   Kääriäinen kertoo, että isät lähtevät helpommin mukaan toiminnallisiin ryhmiin.

Elämänmakuista
hommaa

Kerhotoiminnan pyörittämisen ja turvaamisen lisäksi Kääriäisen työnkuvaan kuuluu paljon muutakin. Hän on mukana rippikoulutyössä sekä seurakunnan jumalanpalveluselämässä sekä pitää kouluilla päivänavauksia.
   – Olemme myös järjestäneet erityisryhmiä, joiden tarkoituksena on ollut tukea 4.–7.-luokkalaisia, jotka ovat kohdanneet elämässään haasteita esimerkiksi koulun tai kaveripiirin suhteen, Kääriäinen kertoo.
   Ryhmät on koottu yhdessä nuorisoasiankeskuksen koulun ja sosiaalitoimen kanssa.
   Kääriäisen mielestä parasta hänen työssään on lasten ja nuorten kanssa toiminen.
   – Tämä on elämänmakuista työtä, jossa lähimmäisenrakkaus käy luontevasti todeksi, hän summaa.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 11/2012