Kuntauudistus on valtava muutos seurakunnille

15.3.12

Ehdotus kuntien määrän vähentämisestä noin 300:sta noin 70:een asettaa kirkon kovaan paikkaan. Nykyisen lainsäädännön mukaan yhdessä kunnassa saa toimia vain yksi seurakunta tai seurakuntayhtymä. Jos kuntia liitetään yhteen, seurakuntienkin on liityttävä.
    Esimerkiksi kaavailtu suur-Oulu muodostettaisiin 15 kunnasta, joista etäisin olisi Pudasjärvi. Tällä alueella toimivien seurakuntien pitäisi liittyä Oulun seurakuntayhtymään.
   Lääninrovasti, oululaisen Tuiran seurakunnan kirkkoherra Hannu Ojalehto pitää tilannetta epäsuotavana. Budjetin laatinen olisi vaikeaa, kun liittyvistä seurakunnista pienimmän Hailuodon jäsenmäärä on alle tuhat ja suurimman Tuiran seurakunnan 40 000.
   – Se on niin suuri haitari, ettei ole olemassa sellaisia malleja, joilla pystyttäisiin hallitsemaan tilannetta.
Ojalehto huomauttaa myös, että hallinto olisi muutenkin vaikea järjestää. Esimerkiksi luottamusmiespaikkojen jakautuminen olisi ongelma.

Rovastikunta
olisi ratkaisu

Hallitus kaavailee, että uudet kunnat muodostettaisiin vuoden 2015 alussa. Siihen mennessä tulisi myös muodostaa päättää kirkon uudesta rakennemallista.  Asiaa pohtinut Kirkkohallituksen työryhmä suosittelee rovastikuntamallia.
   Myös Ojalehto kannattaa rovastikuntamallia. Hän myöntää, että kirkolle saattaa tulla kiire.
   – Ehkä kirkko juuri ja juuri ehtisi, jos nyt alettaisiin valmistelut.
   Kirkolliskokouksen pitää muun muassa muuttaa kirkollista lainsäädäntöä, joka vie oman aikansa.
   Rovastikunnat eivät tarkoittaisi samaa kuin nykyiset rovastikunnat, vaan ne olisivat enemmän seurakuntayhtymän kaltaisia. Hallinto olisi kuitenkin keveämpi kuin nykyisillä seurakuntayhtymillä.
Rovastikunta olisi taloudellisesti itsenäinen julkisoikeudellinen toimija, joka saisi päättää muun muassa alueensa seurakuntien kirkollisveroprosentin.
    Rovastikunnan seurakuntien ei tarvitsisi seurata kuntarajoja, mutta rovastikunnan ulkorajat olisivat kuntarajojen mukaiset.
   Ojalehdon mukaan kannattaa myös miettiä, pitäisikö rovastikunnissa liittää taloudellisista syistä pieniä seurakuntia suurempiin. Esimerkiksi Hailuoto, Oulunsalo ja Lumijoki voitaisiin yhdistää. Palvelut kuitenkin säilyisivät lähellä seurakuntalaisia.
   Kirkossa on ollut esillä myös vaihtoehto, joka korostaa hiippakuntaa rakennemallin lähtökohtana. Kolmas vaihtoehto on se, että kirkko seuraa kuntarakenteiden kehittymistä.

Oulu osaa
neuvottelut

Oulun seurakuntayhtymän yhtymäjohtaja Ilpo Kähkönen kertoo, että seurakuntayhtymässä ei ole vielä varauduttu mahdolliseen rovastikuntauudistukseen tai kuntauudistuksen tuomiin jättiseurakuntayhtymiin.
   Oulunsalon, Kiimingin  ja Haukiputaan seurakunnat liittyvät vuonna 2013 Oulun seurakuntayhtymään ja voimavarat on sidottu tähän työhön.
   Jos kuntauudistukseen päädytään, on aloitettava neuvottelut uusien seurakuntien kanssa.
   – Ne on käytävä siinä aikataulussa, joka kuntapäättäjien jälkeen jää. Muuta ei voi tehdä.
Kähkösen mukaan kiirettä neuvotteluissa ei tule, sillä edellisissä liittymisneuvotteluissa opittiin miten asia pitää hoitaa.

Siikalatva
uuteen murrokseen

Siikalatvan seurakunnan kirkkoherra Erkki Piri pahoittelee, että Siikalatvan seurakunta joutuu liittymään suureen seurakuntayhtymään, jos hallituksen kuntauudistus toteutuu. Seudulle on kaavailtu jättisuurta kuntaa.
   Myös Erkki Piri pitää rovastikuntamallia hyvänä ratkaisuna kirkolle.
   Siikalatvan seurakunta muodostettiin muutama vuosi viidestä seurakunnasta. Vähän sen jälkeen muodostettiin alueelle Siikalatvan kunta.
   Yhdistymistyön jälkeen on Pirin mukaan kohtuutonta virkamiehiä kohtaan, että työ pitäisi aloittaa uudestaan. Siikalatvan imaiseva jättikunta on Pirin mielestä mahdoton.
   – Ehdotus haisee ja maistuu siltä, että se on tehty kirjoituspöydällä, Piri napauttaa.
Pirin mukaan ensin olisi pitänyt tutkia alue, mitä palveluja se tarvitsee ja minkälaisille väelle palveluja tarjotaan. Piri kertoo, että Siikalatvan alue on suuntautunut Oulua kohden eikä Haapajärveä, joka olisi yksi uuden kunnan painopistealueista.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 6/2012