Naistenkin lahjat käyttöön

21.3.12

Viime vuosina on keskusteltu paljon naisten asemasta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Keskustelua on käyty niin liikkeen sisällä kuin ulkopuolella. Erityisesti liikkeen ulkopuolella on helppo ihmetellä, miten jossain nainen vaikenee vielä 2010-luvulla niin, ettei hän mielestään ole oikeutettu samoihin tehtäviin kuin miessukukunnan edustajat.
   Viimeksi erilaisiin käsityksiin naisen roolista ja oikeuksista törmättiin ensimmäisen vanhoillislestadiolaisen naisen saadessa pappisvihkimyksensä maaliskuun alussa. Paikallisen rauhanyhdistyksen seurapuhujiin kuulunut aviomies tuki vaimonsa päätöstä, ja menetti samalla asemansa opin tulkitsijana. Molemmat ovat yhä tervetulleita seuroihin – mutta vain kuuntelemaan.
   Jokaisella yhteisöllä on valta laatia omat sääntönsä. Vanhoillislestadiolaisten rauhanyhdistykset ovat kuin muutkin yhdistykset:samanhenkisten kokoonpanoja, joissa pyritään yhteisiin päämääriin. Niin kuin muissakin yhdistyksissä, myös rauhanyhdistyksissä ja niiden emojärjestössä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksessä (SRK) vahvuus löytyy niiden jäsenistöstä.
   Johtamista käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että yhteisöjen hyvinvointi on sitä parempi, mitä paremmin ne hyödyntävät koko jäsenistönsä potentiaalin. Toimintatapoja on muokattu myös lestadiolaisessa liikkeessä reilun sadan vuoden aikana. Ehkä tulevaisuudessa naisetkin voisivat käyttää kaikkia lahjojaan yhteisönsä hyväksi. Se voisi jopa vahvistaa liikettä.

Artikkeli on osa lehteä 11/2012