Pääkirjoitus: Sen lauluja laulat, jonka…

15.3.12

Pääkirjoitus

Sen lauluja laulat, jonka…

Työntekijän lojaalius työnantajaa kohtaan koetaan luonnollisena asiana, suorastaan oletusarvona. Näin ajattelevat niin työntekijät kuin työnantajat. Ja tottahan kuvio toimii myös toisin päin: työnantajan oletetaan olevan lojaali työntekijää kohtaan.
   Oulussa laajeneva seurakuntayhtymä yhtenäistää parasta aikaa seitsemän seurakunnan työntekijöiden tehtävänkuvauksia. Uudistuksen myötä myös niiden, jotka eivät suoranaisesti julista Sanaa, vihi, kasta tai siunaa, halutaan sitoutuvan kirkon arvoihin.
   Se tuntuu luonnolliselta. Tuskinpa seurakuntien keittiöistä, kirkkoherranvirastoista tai kiinteistöpalveluista on tähänkään mennessä löytynyt henkeen ja vereen kirkkoa ja sen arvoja vastustavaa työntekijää.
   Vaikka näiden niin sanottujen tukipalvelujen työntekijöiden halutaan sitoutuvan kirkon arvoihin, se ei saa tarkoittaa, että heidän oletettaisiin jatkossa markkinoivan kirkkoa myös vapaa-ajallaan, osaavan ulkoa kristilliset tunnustukset tai olevan jotain tiettyä mieltä asioista. Tai käyttäytyvän omassa elämässään ja vapaa-ajallaan jollain tietyllä, ”kirkonmukaisella”, tavalla.
   Työnantajakin on jatkossa lojaali ja tietää reviirinsä. Siksi kirkkoon ja sen arvoihin sitoutunut työntekijä voi jatkossakin mennä naimisiin maistraatin puolella syystä tai toisesta, tilata mielenkiinnosta Vapaa Ajattelija -lehteä tai ottaa kansalaisena kantaa asioihin, joista kirkossa on eri näkemyksiä. Työn tekeminenhän määritellään niin, että sitä tehdessä myydään työnantajalle omaa aikaa ja osaamista – ei sielua.

Lue sivun 3 juttu
”Sitoutuminen kirkkoon halutaan näkyviin”

Artikkeli on osa lehteä 10/2012