Työnä kuunteleminen

15.3.12

Oulun seurakuntayhtymä palkkasi muutoskoordinaattorin

Työnä kuunteleminen

Kirkossa työskentelee paljon sielunhoidon ammattilaisia, mutta se ei takaa sitä, että muutostilanteissa seurakunnat pääsisivät muita työpaikkoja helpommalla. Näin sanoo muutoskoordinaattori Sirpa Miettunen.

Oulun seurakuntayhtymässä on meneillään suuria myllerryksiä uuden Oulun syntymisen myötä. Neljän seurakunnan sijasta ensi vuoden alusta yhtymään kuuluu seitsemän seurakuntaa, mikä tarkoittaa, että työntekijämäärä kasvaa lähes sadalla.
   Koko henkilöstö, myös liittyvissä seurakunnissa, on uuden edessä.
   Samanaikaisesti on käynnissä toinenkin muutos. Oulussa on aloittanut uusi Kirkon palvelukeskus Kipa. Useita Oulun ja lähialueiden seurakuntien talousosaajia hakee parhaillaan työtä palvelukeskuksesta, jonne keskitetään seurakuntien kirjanpitoa ja palkanlaskentaa.

Työnä ihmisten
kuunteleminen

Oulun seurakuntayhtymässä on työskennellyt helmikuusta lähtien muutoskoordinaattori Sirpa Miettunen. Hän on seurakuntayhtymän palkkaama, mutta tekee töitä myös Kipassa. Siellä Miettunen toimii henkilöstön kehittämispäällikkönä.
   Sirpa Miettusella on pitkä kokemus työnohjauksesta ja johdon valmentamisesta. Hän on myös pastori ja kirkon työyhteisökonsultti.
   Muutoskoordinaattori hyppäsi yhtymään tullessaan eräänlaiseen liikkuvaan junaan. Muutosta on tehty jo pitkään, sillä ratkaisu uudesta Oulusta syntyi parisen vuotta sitten.
   Miettunen toteaa, ettei hän pysty vain muutaman työviikon jälkeen kuvailemaan tarkasti työnsä sisältöä, mutta ihmisten kuuntelemista se on varmasti.
   – Kun moni asia on muuttumassa, työni on uuden rakentamista – uusien toimivien työtapojen etsimistä – ihmisiä kuunnellen. Se on tapaamisia henkilökunnan kanssa. Muutoksessa on mukana suuri määrä ihmisiä, Miettunen kertoo.

Muutosta
tekevät kaikki

Miettunen korostaa muutoksessa dialogin, vuoropuhelun merkitystä.
   – Jokaisella työntekijällä on oma osansa muutoksessa, jokainen ottaa siitä vastuuta. Muutoksessa työtä tehdään yhdessä.
   – Minä en tiedä yksin ratkaisuja asioihin, joita on edessä. Hyödynnän työssäni omaa osaamistani ja kokemustani: ymmärrän organisaatioiden tapoja toimia ja erilaisia johtamiskulttuureja, Miettunen selvittää.
   Vasta vuoden alusta toimineen Kipan johtaja Seija Mäenpää on käyttänyt helmikuussa tiiviisti muutoskoordinaattorin palveluksia uuden palvelukeskuksen luomisessa.
   – Uskon siihen, että osallistaminen, se, että työntekijät pääsevät alusta saakka yhdessä vaikuttamaan työn sisältöön, vaikuttaa myös työn tulokseen. Henkilöstölle täytyy antaa mahdollisuus onnistumiseen. Ihmiset haluavat tehdä työnsä hyvin, he ovat fiksuja, Mäenpää sanoo.

Tunteet kuuluvat
seurakuntaan

Sirpa Miettunen ei hämmästele sitä, että meneillään olevat muutokset synnyttävät seurakunnissa helposti voimakkaita tunteita.
   – Tunteista puhuminen on mielestäni eräänlainen seurakunnallisen kulttuurin erityispiirre. Kirkossa tehdään työtä tunteella ja seurakunnissa tunteet ovat usein esillä.
   – Kun pappi, tai joku muu kirkon työntekijä, palaa kirkollisesta toimituksesta, esimerkiksi hautajaisista, takaisin työpaikalleen, ei hän palatessaan ”laita sieluaan kiinni” ja sammuta tunteitaan.
   – Tunteita näytetään, niitä puretaan ja jaetaan kollegoiden kesken. Tällä en tietenkään tarkoita seurakuntalaisten asioiden kertomista. Puhuminen on tärkeää työssä jaksamisen vuoksi.
   – Kenties tällaisen puhumisen kulttuurin myötä muutoksiin liittyvät tunteet näkyvät ja niitä myös näytetään seurakuntien työpaikoilla, Miettunen pohtii.

Kirkko ei pääse muita
organisaatioita helpommalla

Vaikka kirkossa työskentelee paljon sielunhoidon ammattilaisia, se ei Miettusen mukaan ole takeena sille, että muutokset kirkossa sujuisivat helpommin kuin muissa organisaatioissa.
   – Muutos koskettaa koko seurakunnan henkilöstöä. Kaikki ovat samanaikaisesti osallisia muutoksesta, myös johto.
   Muutoskoordinaattori arvioi lisää syitä, miksi uudistukset saattavat olla kirkossa mahdollisesti jopa hankalampia kuin muissa organisaatioissa.
   – Kirkko edustaa monille, seurakuntalaisten lisäksi työntekijöille ja luottamushenkilöille, pysyvyyttä.
   – Kun niin moni asia muuttuu ja murtuu maailmassa, kirkon toivottaisiin säilyvän samana.
   Monissa nykyorganisaatioissa muutoksista kertova johto on kaukana työntekijöistä, kenties jopa toisella puolella maapalloa.
   – Seurakunnassa johto on sen sijaan henkilöstön lähellä. Täällä muutoksien tuomia tunteita ei tarvitse onneksi ”huutaa” avaruuteen, Miettunen kuvailee.

Muutoksen taustalla
kirkon heikkenevä talous

Käsillä olevien muutoksien taustalla on taloudellinen välttämättömyys, Sirpa Miettunen painottaa.
   – Kirkon talouskehitys on heikentymässä. Muutoksen lähtökohtana on tahto säilyttää palvelut seurakuntalaisille – halu pitää kirkko hengissä.
   Miettusen mukaan häntä ei ole ”huudettu apuun” Oulun seurakuntayhtymästä sen jälkeen kun olisi huomattu, ettei muutoksen läpivieminen onnistu pelkästään omin voimin.
   – Useat organisaatiot, myös seurakunnat, käyttävät muutostilanteissa muutoksen johtamisen asiantuntijoita, hän korostaa.
   Ainakin Tampereen seurakuntayhtymässä työskentelee parhaillaan muutoskoordinaattori. Tampereella seurakuntien määrä on vähenemässä ensi vuoden alusta ja samalla seurakunnissa toteutetaan organisaatiomuutos.

Riitta Hirvonen

Artikkeli on osa lehteä 9/2012