Uudistajien sijasta vastuunkantajia

1.3.12

Rauhan Tervehdyksen kysely luottamushenkilöille paljasti:

Uudistajien sijasta vastuunkantajia

Valtaosa Rauhan Tervehdyksen tilaajaseurakuntien luottamushenkilöistä kokee pystyvänsä vaikuttamaan seurakuntansa päätöksentekoon.
   Ne, jotka tuntevat kuitenkin olonsa pikemminkin kumileimasimeksi kuin todelliseksi vaikuttajaksi, perustelivat vastaustaan toteamalla muun muassa ”että seurakuntaa johtaa todellisuudessa kirkkoherra ja siksi demokratia kirkossa on vain näennäistä”.
   Rauhan Tervehdyksen toimitus lähetti tammikuussa kyselyn kaikille tilaajaseurakuntiensa luottamushenkilöille kirkkovaltuustoissa ja kirkko- tai seurakuntaneuvostoissa. Rauhan Tervehdys ilmestyy 14 seurakunnan alueella.
   Kysely postitettiin 312 henkilölle ja vastauksia kertyi 116. Vastausprosentti oli 37.

Perustellut
mielipiteet kuunnellaan

72 prosenttia vastaajista oli tyytyväisiä omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa seurakuntien luottamushenkilönä. Useampi vastaaja perusteli tyytyväisyyttään kokemuksellaan siitä, että asialliset, hyvin perustellut kannanotot tulevat kuulluksi.
   He muistuttivat, että tärkeiden asioiden esillä pitäminen ja kuulluksi tuleminen vaatii aktiivisuutta, yhteistyötä sekä keskusteluja muiden vastuunkantajien ja myös seurakunnan viranhaltijoiden kanssa.
   Tyytymättömyyttä vaikutusmahdollisuuksiin aiheutti esimerkiksi suuren seurakuntayhtymän päätöksenteon moniportaisuus. ”Kun asia tulee valtuustoon, päätös on yleensä jo todellisuudessa tehty jossakin muualla”, vastasi eräs luottamushenkilö.

Työnjako selvä suuremmalle
osalle vastaajista

Useamman kyselyyn osallistuneen kokemus oli, että ratkaisevat päätökset tehdään kirkkovaltuuston sijasta kirkkoneuvostossa. ”Ratkaisevat päätökset tekee kirkkoneuvosto”. ”Siellä voi vaikuttaa enemmän”.
   Näin koettiin siitä huolimatta, että kirkkovaltuusto on seurakunnan ylin päättävä elin, kuten eduskunta on hallitusta ylempänä. Eräs luottamushenkilö totesi: ”Kumileimasin mikä kumileimasin. Virkamiehet tekevät mitä haluavat ja saavat luottamusmiehet toimimaan sen mukaisesti”.
   Eräs vastanneista kommentoi suoraan, ettei oma taito vielä riitä puuttumaan päätöksiin.
   81 prosenttia vastaajista totesi, että työnjako viranhaltijoiden jaluottamushenkilöiden kesken on selvä. ”Asioiden valmistelu kuuluu viranhaltijoille, päättäminen luottamushenkilöille.” ”Operatiiviset tehtävät kuuluvat virkamiehille”, selvitettiin muutamissa vastauspapereissa työnjakoa.

Uudistajan rooli
ei tunnu omalta

Vastaajien mukaan epäselvyyttä rooleissa tulee, jos roolijakoa ei kerrota selvästi tai se unohtuu luottamushenkilöiden ”hääriessä esimiesten ja työntekijöiden välillä”.
   80 prosenttia koki kuitenkin saaneensa riittävästi koulutusta tehtäväänsä varten. Luottamushenkilöt kertoivat opiskelleensa myös itse uusia asioita esimerkiksi Kirkkopalvelujen internetsivuilta. He olivat myös hyödyntäneet vanhojen ”konkareiden” osaamista luottamustehtävissä.
   Yli 40 prosenttia kyselyyn osallistuneista mainitsi tuntevansa parhaiten omakseen ”päättäjän, vastuunkantajan ja asiantuntijavaikuttajan” roolin. Kaikkein vierain tehtävä vastaajille oli ”kirkon uudistaja, joka ideoi ja kehittää mielekkäitä toimintamahdollisuuksia seurakuntalaisille”.

Rahasta
puhuminen yllätti

Kyselyssä tiedusteltiin myös, onko luottamushenkilöiden eteen tullut yllättäviä tilanteita, joihin he eivät osanneet varautua suostuessaan ehdolle seurakuntavaaleissa. Reilusti yli puolet, 61 prosenttia vastaajista, kertoi kaiken menneen suurin piirtein odotuksien mukaisesti. ”Eteen tulee uutta, muttei mitään ihmeellistä”, kommentoi eräs vastauspostin lähettäneistä.
   Kun luottamushenkilöillä oli mahdollisuus kertoa, millaiset asiat olivat heidät yllättäneet, vastauksissa painottui jonkin verran muun muassa ”taloudellisten seikkojen korostuminen seurakunnallisessa päätöksenteossa”, ”työn paljous” ja ”tehtävien mielekkyys”.
   Muutama vastaaja totesi hämmästyneensä seurakunnan valtavasta byrokratiasta ja avoimuuden puutteesta päätöksenteossa.
   ”Kirkkoneuvostossa aloittaessani olin yllättynyt, kuinka paljon rakentamiseen ja kiinteistöjen hoitoon liittyvät asiat työllistävät luottamushenkilöitä”, eräs luottamushenkilö kirjoitti.
   Yksi positiivinen yllätys oli ”entistäkin positiivisempi kuva, kuinka laajakantoista ja moniin ihmisiin vaikuttavaa pyyteetöntä seurakunnan työ on”.

Riitta Hirvonen

Tämän lehden pääkirjoituksessa käsitellään luottamushenkilöille esitettyä kysymystä, tulisiko seurakunta- tai kirkkoneuvostoa johtaa kirkkoherran sijasta luottamushenkilö, kuten kunnissa.
Lue myös juttu oululaisten luottamushenkilöiden aloitteesta.

Artikkeli on osa lehteä 8/2012