Hukatut keski-ikäiset

11.4.12

Parikymppiset eivät suinkaan ole se ikäryhmä, joka suhtautuu kielteisimmin kirkkoon ja seurakuntien toimintaan. Uusimmat tutkimustulokset nimittäin kertovat, että kukkeinta keskiikäänsä elävät 40–49-vuotiaat kokevat seurakuntien toiminnan kaikkein kielteisimmin.
   Tämä kävi ilmi Oulun neljän seurakunnan sekä Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon seurakuntien Taloustutkimus Oy:llä teettämässä yhteisökuvatutkimuksessa. Tutkimukseen vastasi helmikuussa puhelimitse 600 yli 15-vuotiasta seurakuntien alueilla asuvaa henkilöä. Vastaajissa oli niin kirkkoon kuuluvia kuin kuulumattomia. Suurin prosenttiosuus kirkkoon kuulumattomia oli sekin ikäryhmässä 40–49 vuotta. Heistä löytyi myös 15–29-vuotiaiden kanssa eniten niitä, jotka olivat harkinneet kirkosta eroamista.
   Positiivista tutkimuksessa oli erityisesti se, että 91 prosenttia vastaajista piti seurakuntia tarpeellisina ja luotettavina. Enemmistö koki seurakunnat myös korkeatasoisen toiminnan järjestäjiksi, armahtaviksi ja helposti lähestyttäviksi.
   Mutta samalla seurakuntia pidettiin enemmän tylsinä, vanhanaikaisina ja etäisinä kuin vastakohtinaan. Kaikista tylsimpinä seurakuntia pitivät 40–49-vuotiaat.
   Eräältä oululaiselta seurakunnan luottamushenkilöltä kysyttiin vastikään, mitä keski-ikäinen perheenisä tai -äiti voi saada seurakunnalta? Kysyjä oli kaivannut paikkaa, jonne voisi piipahtaa illalla juttelemaan joko naisporukassa tai sitten avioparina. Osallistua haluttaisiin nimenomaan keskustelijana, ei vain kuuntelijana.
   On positiivista kuulla, että seurakuntalaiset haluaisivat seurakunnat yhä enemmän osaksi arkeaan. Pääsiäisen alla Oulun seurakunnissa järjestettiin 12 päivän aikana 407 tilaisuutta, jotka olivat kaikille avoimia. Seurakuntayhtymä onkin taatusti kaupungin suurin tapahtumajärjestäjä. On harrastuskerhoja, musiikkitilaisuuksia, kirjallisuuspiirejä, raamattupiirejä, keskustelutilaisuuksia ja jumalanpalveluksia.
   Mahdollisuuksia kohtaamisiin siis on, mutta tutkimusten ja palautteiden kautta saatuun viestiin on reagoitava. Toimintaa on suunnattava niin, että seurakunnat ovat yhä enemmän osa ihmisten arkea. Ne voivat tarjota myös ”vain” tilat ja juttuseuraa. Aina ei tarvitse olla varsinaista ohjelmaa. Seurakuntaan pistäydyttäisiin kylään kuin ystävän luo purkamaan sydäntä ja jakamaan ajatuksia.
   PS: Parhaimmat kokonaisarvosanat seurakunnilleen antoivat kiiminkiläiset (8,02) ja haukiputaalaiset (8,01).

Artikkeli on osa lehteä 14/2012