Mitä kuuluu Mirja-Liisa?

25.4.12

Oulun hiippakunnassa ensimmäisenä naisena pappisvihkimyksen sai maaliskuussa 2001 Mirja-Liisa Lindström. Mitä hänelle kuuluu tänään?
   Samuel Salmi tuli pohjoisen piispaksi loppiaisena 2001, mikä avasi naisille mahdollisuuden saada pappisvihkimyksen myös Oulun hiippakunnassa.
   Mirja-Liisa Lindström ei omien sanojensa mukaan pyrkinyt päästä tähän historialliseen vihkimykseen, vaan asia vain osui hänen kohdalleen.
   – Vihkimykseni olisi voinut olla yksi monista. Mutta kai Luoja näki asian toisin. Huumorintajua hänellä ainakin oli, kun valitsi tällaisen pitkänlinjan ihmisen, muistelee Lindström yhdentoista vuoden takaisia tapahtumia.

Suuria
odotuksia

Naisten pappisvihkimyksen mahdollisuus Oulussa oli Lindströmistä hyvä asia, mutta hänen vihkimyksensä saama julkisuus tuntui kiusalliselta.
   – En tiennyt, miten suhtautua julkisuuteen ja toisten pappien odotuksiin. Koin, että odotukset olivat korkeammalla kuin mihin pystyin. Tilanne oli hyvin hämmentävä.
   Lindström kertoo yrittäneensä unohtaa vihkimistilaisuudessa paikalla olleet TV-kamerat ja valokuvaajat ja keskittyä itse tilaisuuteen.
   – Kaikkein vaikuttavimpana jäi mieleeni, kun olin piispan ja avustajien kanssa alttarilla jakamassa ehtoollista ja paikalla olleet tutut ja tuntemattomat naispapit astelivat juhlallisina ja vakavina alttarille.
   – Tuona hetkenä tajusin viimeistään olevani osana jotain suurempaa – Jumalan johdatusta. Muistan hartaasti sydämessäni pyytäneeni taitoa, nöyryyttä ja siunausta tähän tehtävään.

Julkkis
vasten tahtoaan

Pappisvihkimyksen jälkeen Lindström jatkoi työtään Rovaniemen seurakunnassa, jonne häntä oli ennen pappisvihkimystä jo usean vuoden ajan pyydetty papiksi. Nykyinen kappalaisen virka on ”jokivarressa,” Yläkemijoen piirissä, Rovaniemellä.
   Maine hiippakunnan ensimmäisenä naispappina seurasi aluksi Lindströmiä.
   – Varsinkin kirkollisissa piireissä tunsin olevani julkkis, lähes häiriöksi asti. Muistan miten Rovaniemellä kahvilassa ihmiset kulkivat varta vasten pöytäni ohitse ja tuijottivat – ihan ystävällisesti kyllä. Kahviseuralaiseni kiusaantuivat kovasti.
   – Tilanne onneksi rauhoittui pian vuoden 2001 hiihtoskandaalin myötä.
   Nykyiseen tilanteeseen Lindström on tyytyväinen.
   – Historiallisen pappisvihkimyksen viittaa olen halunnut haalistaa, koska mielestäni Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, vaan Kristukseen kastettuja. Jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä.

Tavallinen
pappi

Lindströmin mielestä on hienoa, että seurakuntien viroissa on erilaisia ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Huolestuttavana hän sen sijaan pitää ihmisten vieraantumista uskosta.
   – On sääli, ettei iltarukousta enää opeteta kodeissa. Se olisi elämän myrskyissä monelle uskon oljenkortena, kun mitään muuta ei enää ole.
   Pappina Lindström on halunnut olla lähellä seurakuntalaisia.
   – Jotkut saattavat pitää minua papiksi liiankin tavallisena ihmisenä. Mutta onko papin oltava ihmisten yläpuolella? Pappikin on ihminen ja tarvitsee Jumalan armoa.

Faktaa
• Mirja-Liisa Lindström, 54 vuotta.
• perheeseen kuuluu puoliso Ilkka Lindström (eläkkeellä laamannin virasta) sekä 14-vuotias tytär (tulossa äitinsä rippikouluun).
• harrastukset: musiikki, hevoset, käsityöt, matkustaminen ja perheen mielestä autolla ajaminen.

SANNA TURUNEN

Artikkeli on osa lehteä 16/2012