Kersti Juva

Pipliaseura täyttää 200 vuotta

11.4.12

Tänä vuonna Suomessa juhlitaan Pyhää Kirjaa. Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ilmestyi 370 vuotta sitten, Pipliaseura täyttää 200 ja uusin raamatunkäännös 20 vuotta.

Kaikki alkoi Mikael Agricolasta. Vuonna 1548 painettiin hänen kääntämänsä Uusi testamentti, jonka kieli oli yhdistelmä erilaisia murteita painottuen Varsinais-Suomen murteisiin.
   Agricolalla ei ollut juuri tukenaan aiempia suomenkielisiä tekstejä. Osalle sanoista ei ollut suomenkielisiä vastineita, joten Agricola keksi ne itse.
   Julkaisemisen taustalla oli uskonpuhdistus, joka painotti Raamatun kääntämistä kansankielille. Jokaisen oli saatava lukea itse Sanaa.
   Lähes sata vuotta myöhemmin, 1642 koko Raamattu saatettiin suomenkieliseen asuunsa. Kirja painoi kuusi kiloa ja oli 42 senttimetriä korkea ja 1486-sivuinen. Juuri tätä kirjaa juhlitaan tänä vuonna.

Raamattua
ei enää saanut

Raamattuja julkaistiin ja käännettiin tämän jälkeenkin, mutta 1800-luvulle tultaessa huomattiin, että Pyhää Kirjaa ei ollut enää ostettavissa, kertoo Pipliaseuran pääsihteeri Markku Kotila.
   Uskonpuhdistuksesta lähtien Raamattuja ja Uusia testamentteja oli painettu noin 25 000 kappaletta, mutta väkiluku oli 1800-luvun alussa jo yli miljoonan. Jotain oli tehtävä. Suomen Pipliaseura perustettiin 1812. Tapahtumasta on kiitettävä ennen kaikkea kahta miestä: Turun piispa Jakob Tengströmiä ja skotlantilaista pastoria John Patersonia.
   Pastori Paterson järjesti viiden sadan punnan lahjoituksen Raamattujen painattamiseen suomalaisille. Tengström taas järjesti kotonaan kokouksen, jossa sovittiin Pipliaseuran periaatteet. Seuran tavoite oli saada Raamattu kaikkien ulottuville.
   Paterson ja Tengström tuskin aavistivat mitä kaikkea Raamattujen painattaminen toi tullessaan. Halvat tai lähes ilmaiset Raamatut johtivat Kotilan mukaan Suomen herätysliikkeiden leviämiseen. Virallinen kirkko suhtautui herätysliikkeisiin aluksi karsastaen.

Pipliaseura
kansainvälistyy

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Markku Kotilan mukaan herättäjäyhdistys levisi juuri niille alueille, joille oli muutama vuosi aikaisemmin toimitettu Raamattuja. Sana vaikutti omalla painollaan.
   Pipliaseuran työnäkynä oli ollut, että Pyhä kirja olisi kaikkien saatavilla. Näin tapahtuikin. Vuonna 1922 Raamattu oli tilastollisesti laskettuna joka kodissa.
   Pipliaseuran seuraava tavoite muotoutui toisen maailmansodan jälkeen. Katse suunnattiin oman maan rajojen ulkopuolelle. Syntyi kansainvälinen Yhtyneet Raamattuseurat -järjestö, jota Suomen Pipliaseura oli perustamassa.
   Pipliaseura on nykyään Suomen suurin raamattukustantaja, joka on mukana muun muassa käännös- ja painatustyössä. Se myös kerää rahaa kustannustoimintaan. Julistustoimintaa sillä ei ole, koska seura on ekumeeninen järjestö, joka kattaa Suomen kaikki tunnustuskunnat.
   Markku Kotila korostaa, että raamattutyö ei lopu niin kauan kuin lähetyskäsky on voimassa. Nykyaika vaatii kuitenkin nykyaikaiset tuotteet. Pyhä Kirja on saatettu moneen muotoon: muun muassa tekstiksi, joka on lyhytsanaista ja lyhytrakenteista, iskeväksi kansankieleksi ja päätteiltä luettaviksi E-kirjoiksi.

Yli 2 500 käännöstä on hieno juttu

– On mainio asia, että Raamattu on käännetty näin monelle kielelle. Raamattu on merkittävä kirja, vaikka lukija ei olisikaan uskovainen, sanoo kääntäjä Kersti Juva, joka on itse kristitty.
   Juvalta on juuri kysytty, mitä hän ajattelee siitä, että kristittyjen Pyhä Kirja tai sen osa on käännetty noin 2 500 kielelle ja on maailman eniten käännetty teos.
   Kersti Juva on Suomen merkittävimpiä kääntäjiä ja tunnetaan muun muassa Taru sormusten herrasta -trilogian suomentamisesta. Hän ei ole kääntänyt Raamattua, mutta tietää, että tehtävä on kääntämisen kuningaslaji vaikeutensa vuoksi.
   Raamatunkääntämisen historiassa teksteistä on syntynyt niin monta tulkintaa, että ne väkisinkin vaikuttavat uusiinkiin käännöksiin. Kääntäjän on Juvan mukaan mahdotonta olla neutraali.
   – Tekstin vanhuudesta johtuu, että on vaikea arvioida mitä alkutekstien kirjoittajat ovat tarkoittaneet, Juva sanoo myös.
   Kääntäjien työtä helpottaa, että aikakautta ja raamatuntekstejä on tutkittu paljon. Juva tosin huomauttaa, että kääntäjän on luotettava omiin näkemyksiinsä.
   Juva on ihastunut Raamatun vuoden 1992 suomenkieliseen käännökseen, vaikka hän on lukenut sitä kohtalaisen vähän. Suomennus on nykyaikainen ja siitä puuttuu keinotekoinen juhlavuus ja vanhuuden illuusio.
   Juva huomauttaa, että kreikaksi kirjoitettu Uusi testamentti oli arkikieltä, jota ei alun perin oltu juhlavoitettu. Uusi testamentti pitää kääntää tavalla, jonka nykylukija ymmärtää.
   Tekstien kääntäminen nykylukijalle on Juvalle tärkeä periaate. Vanhahtavaa kieltä ei pidä hakea, vaikka käännettävä teksti olisikin vanha.
   Hän on kääntänyt muun muassa Dickensiä ja nimenomaan nykysuomeksi. Hän kehuu Vänrikki Stålin tarinoiden uutta suomennusta, joka tavoittaa Runebergin luontevan ruotsin kielen.
   – Runebergin kieli ei suinkaan ollut klingel-klangelia, Juva huomauttaa.

TEKSTIT: PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 14/2012