Lapset odottavat pilkkiretkeä innokkaasti. Kuvassa Lauri Eteläinen.

Siimat kireinä Oulujärvellä

3.4.12

Työnjohtaja Heikki Eteläinen pilkkeilee työtoverien kanssa ja viihtyy merellä. Hän myös uskoo pehmeisiin arvoihin.

Kerran vuodessa, keväisin, Oulun seurakuntayhtymän työntekijöitä perheineen pakkautuu aamulla linja-autoon ja aloittavaa matkan kohti Oulujärven rantaa. Vaalan Pukkiniemessä seurakuntayhtymällä on mökki, joka on oiva tukikohta metsästykseen ja kalastukseen. Kevätretkellä ei kuitenkaan metsästetä vaan pilkitään.
   Pilkkiretki on perinne 1980-luvun puolivälistä. Sen takana on kiinteistöpalvelujen työnjohtaja Heikki Eteläinen.
   Mikä vie miehen pilkille?
   – Ajatuksena on, että mies vie pilkille muitakin. Olen aina tykännyt pehmeistä arvoista ja tilanteista, joissa ihmiset ovat kasvokkain, Eteläinen luonnehtii.
   Tänä vuonna pilkkikilpailussa oli mukana 24 osallistujaa, lapsia, vanhempia ja isovanhempia.
   – Saattoi joku naapurikin olla joukossa. Olemme antaneet mahdollisuuden tuttujenkin tulla mukaan.
   Eteläinen kertoo, että hänellä ja kahdella työkaverilla on moottorikelkat käytössään. Niillä väki kuljetetaan rannalle ja sieltä pois. Lapsille annetaan tietenkin ekstra-annos moottorikelkkakyytiä sillä välin, kun muut pilkkivät.

Kuin joulu
tulisi

– Tykkään istahtaa ja katsoa, onko kala tulollaan. Saaliilla ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä. Pääasia on, että on hauskaa ja kivaa yhdessä, Eteläinen kertoo.
   Niin hauskaa kuin pilkkiminen onkin, siimat on vedettävä joskus vedestä ja keskityttävä muihinkin hauskanpidon muotoihin.
   – Sitten on makkaranpaistoa mökin pihassa nuotiolla. Siinä kahvistellaan ja mehustellaan. Huipentuma on palkintojen jako ennen kotiinlähtöä.
   Pilkkiretki on Eteläiselle yksi vuoden kohokohdista. Tunnelmaan pääsee jo silloin, kun bussi aloittaa matkansa kohti Oulujärveä.
   – Sehän on niin kuin joulu olisi tullut. Pilkkireissu on niin kiva, että monet lapset jopa odottavat seuraavaa vuotta.

Pehmeät arvot
työnjohtajana

Heikki Eteläinen ei ole paljasjalkaisia oululaisia vaan syntyisin Oulaisista. Oulaisissa hän ei asunut kauan.
   – Äiti pakkasi meidät linja-autoon ja muutimme Pulkkilaan. Periaatteessa Pulkkila on minun kotikuntani, vaikka tulinkin vuonna 1971 Ouluun.
   Seurakuntayhtymässä hän on työskennellyt eri tehtävissä vuodesta 1979 lähtien. Työnjohtajana hän on johtanut alaisiaan pehmeiden arvojen mukaisesti. Eteläinen pitää tärkeänä, että hän itsekin osaa tehdä ne työt, joita hänen alaisensa tekevät.
   – Siihen ei opi kirjoja lukemalla vaan tekemällä työtä.
   Henkilöhallinto on Eteläisen mukaan erittäin vaikeaa ja siinä tuntee itsensä usein pieneksi. Ihmissuhteita pitää hoitaa hyvin.
   – Hyvä työnjohtaja oppii tuntemaan ja käsittelemään ihmisiä. Kyse on vuorovaikutuksesta esimiehen ja alaisen kesken. Se ei ole käskyttämistä vaan kuuntelemista ja oikealla tavalla reagoimista, Eteläinen on oppinut.
   Eteläisen pehmeät arvot näkyvät ystävyyssuhteina alaisten kanssa.
   – En näe yhteisiä harrastuksia kielteisenä. Yhteisistä harrastuksista syntyy työpaikalle yhteinen kieli.
   Eteläinen kertoo, että muuan diakonissa sanoi hänelle, että työkaverit saadaan, mutta ystävät hankitaan.
   – Työkaverien kanssa on tultava toimeen ja heidän kanssaan saa ystävystyä. Minun mielestäni heidän kanssaan itse asiassa täytyy ystävystyä. Tämä nykyinen maailma niin raaka, että ikävä tulee, jos jää yksin.
   Enää Eteläisellä ei ole alaisia vaan hän toimii asiantuntijatehtävissä.

Eläkkeellä
merelle

Heikki Eteläinen jää tämän vuoden lopussa eläkkeelle. Hänellä riittää puuhaa eläkkeelläkin. Kalenteri on täysi.
   – Minulla on merikelpoinen 8,5 metrin pituinen, kajuutallinen moottorivene. Sillä pääsee vähän kauemmaksikin, Lumijolle ja Kattilankallaan. Olen varovainen enkä lähde urheilemaan merelle. Katson etukäteen parin kolmen päivän sään, sillä kovassa tuulessa taiteilu ei ole mukavaa.
   Parasta Eteläisestä on kun meri on tyyni ja saa ajella tyhjäkäynnillä. Mikäpä olisi merihenkisestä miehestä sen mukavampaa.
   Eteläisellä on Oulujoella toinenkin vene, jonka avulla hän pyytää kalaa. Eikä kalastus suinkaan rajoitu tähän.
   – Pyydän talvella kalaa jään alta verkoilla. Se vie viikosta aina päivän pari.
   Eteläisen eläkepäivät täyttyvät myös metsänhoitotöistä kotimökillä Pulkkilassa. Hän myös kirjoittaa pöytälaatikkoon ja laulaa kuorossa.

Pekk a Helin

Artikkeli on osa lehteä 13/2012