Pillimestari Anu Korva-Harju työskentelee metallipillien kanssa pillipajalla Sotkamon Ylikylällä.

Soitinten kuningatar rakennetaan käsityönä

18.4.12

Urkujen rakentaminen on pitkä prosessi. Jos seurakuntaan hankitaan uudet urut, prosessi kaikkineen vie jopa useita vuosia, jos suunnitteluvaihe lasketaan mukaan.
   Sotkamon Urkurakentajat on yksi Suomen kolmesta urkurakentamosta. Parhaillaan Sotkamossa ovat työn alla Oulun Karjasillan kirkkoon menevät urut. Tilaus on yhtiön historian suurin urakka tähän mennessä, arvoltaan noin 600 000 euroa. Sotkamon Hirvenniemessä toimivalla tehtaalla on erikseen pillipaja muutaman kilometrin päässä. Mutta miten niitä urkuja oikein
rakennetaan?

Urkurakentajaksi
opitaan

Sotkamon Urkurakentajien johtaja Kalevi Määttä on lupautunut esittelemään minulle tuotantotiloja ja rakennusvaiheita.
   Yritys perustettiin vuonna 1994 jatkamaan kainuulaista urkujenrakennusperinnettä. Työntekijöitä on kymmenkunta ja monilla on takanaan vuosikymmenten kokemus.
   Määttä kertoo, että melkein jokaisella verstaan työntekijöistä on urut kotona ja joku on toiminut kanttorin sijaisenakin. Kiinnostusta musiikkiin siis on työajan ulkopuolellakin.
   Varsinaista koulutusta urkujenrakentajaksi ei Suomessa ole olemassa. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto on hyvä pohjakoulutus alalle. Sotkamon urkurakentamolla on ollut useita henkilöitä oppisopimuskoulutuksessa. Kestää vuosia saada se kokemus, mikä hyvältä urkurakentajalta vaaditaan.

Pillimestari
käyttää kolvia

Nykyisin kaikki vähänkin isommat julkiset hankinnat kilpailutetaan, joten urkurakentamoiden kesken käydään melkoista kisaa, joka ei pysähdy Suomen rajalle. Kalevi Määttä kertoo esimerkin Joutjärven uruista. Tarjouksista neljä tuli Saksasta, yksi Itävallasta, yksi Ruotsista ja kolme Suomesta. Sen kilpailun voitti Sotkamo.
   Suhteessa pienen kaksisormioisen urun rakentaminen on epäedullisinta rakentajalle. Ylipäätään urkujen rakentaminen on käsityötä, joten rakentamiseen kuluu paljon työtunteja ja hintaa kertyy. Pillimestari Anu Korva-Harju kertoo, että työ on millintarkkaa. Pisimmät pillit, joita Korva-Harju tekee, ovat nelijalkaisia.
Kalevi Määttä kertoo, että keskikokoisiin urkuihin tehdään 700–800 pilliä, joten ei ihme, että aikaa kuluu. Pillien saumojen juottaminen tehdään sekin käsivaraisesti kolvilla.
   Pillejä on materiaaliltaan kahdenlaisia: puupillejä ja metallipillejä. Puupilleihin käytetään enimmäkseen mäntyä, metallipillit ovat tina-lyijyseosta. Määttä kertoo, että kun verstaalla alettiin tehdä pillejä, heille tuli kahdeksaksi viikoksi opettajat ulkomailta opastamaan metallipillien tekoa. Aiemmin pillit tulivat muualta valmiina.
   Määttä huomauttaa, että opetuksen jälkeenkin hyväksi pillimestariksi oppiminen vie 4–5 vuotta. Hän toteaa, että koulutukseen satsaaminen on melkoinen investointi. Ammattitaito ja laatu eivät tule ilmaiseksi.

Ääni löytyy
säätämällä

Urkupillit esiäänitetään äänityskoneella jo urkurakentamolla, mutta varsinainen äänitys tehdään siinä tilassa, johon urut lopullisesti sijoitetaan. Sotkamolaisten urkujen äänitykset hoitaa Hannu Junttila.
   Äänitys tarkoittaa sitä, että urkurakentaja käsittelee ja säätää pillejä saadakseen niihin halutun sointisävyn. Ilmavirta pilleissä synnyttää urkujen äänen ihan kuin pulloon puhallettaessa. Kielipilleissä on lisäksi kieli, joka resonoi.
   Kalevi Määttä esittelee tukittuja pillejä. Lisäämällä hattu pilliin saadaan ääntä muutetuksi. Koska urkujen matalimmat äänet edellyttävät pisimpiä pillejä, tukkimalla saadaan avoimia pillejä puolta lyhyemmillä pilleillä aikaan vastaavia matalia ääniä ja siten säästetyksi pillien materiaalikustannuksissa. Useissa urkujen sijoituspaikoissa tukittuja pillejä on jouduttu käyttämään myös, koska käytettävissä oleva tila ei ole avoimille pilleille tarpeeksi korkea.
   Kalevi Määttä kertoo, että nykyisin ovat vallalla romanttisen tyylin urut – uruissakin trendit ja muotivirtaukset vaihtelevat kuten muissa asioissa. Monet arkkitehdit suunnittelevat itse myös kirkon urkufasadin eli urkujen julkisivun. Selkeästi tunnistettavia ja omaleimaisia ovat muun muassa Reima Pietilän suunnittelema Tampereen Kalevan kirkonurkufasadi ja Alvar Aallon suunnittelema Vuoksenniskan kirkon urkufasadi.
   Sotkamossa on rakennettu yli 120 urut. Aikamoinen on se urkumusiikin määrä, mitä Kainuusta lähteneillä soittimilla on soitettu. Urkumusiikki on mahtavaa ja juhlallista – mutta urkujen rakentaminen on sellaista tiedettä ja taidetta, että siihen pystyy vain kokenut ammattilainen.

Suomessa toimivat urkurakentamot

Vielä 1980-luvulla Suomessa toimi seitsemän urkurakentamoa, nykyisin niitä on enää kolme kappaletta. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että naapurimaassa Ruotsissa on viitisentoista urkurakentamoa.
   Sotkamon Urkurakentajat on ainoa Pohjois-Suomessa toimiva tehdas. Se jatkaa aiemmin Sotkamossa toimineen Tuomen urkurakentamon perinnettä. Veljekset Juhani ja Matti Tuomi rakensivat urkuja 1960-luvun lopulta vuoteen 1994 saakka. Maria Väinölä on kirjannut Tuomen rakentamon historiaa Sibelius-Akatemiaan tekemäänsä graduun.
   Urkurakentamo Martti Porthan valmisti ensin soittimia Turengissa mutta muutti sitten Janakkalan Tervakoskelle, pilliverstas on Kangasalla.
   Urkurakentamo Veikko Virtanen toimii Espoossa ja on maamme vanhin ja työntekijämäärältään suurin urkurakentamo. Parhaillaan Veikko Virtasen urkurakentamossa ovat työn alla Espoon tuomiokirkon urut, joiden arvioidaan valmistuvan toukokuun puolessavälissä.
   Kun yrityksen perustaja täytti 80 vuotta vuonna 2008, hänestä ja urkurakentamosta tehtiin juhlakirja Veikko Virtanen ja puoli vuosisataa suomalaista urkujenrakennusta. Virtasen opastuksella Suomeen kasvoi kokonainen uusi urkujenrakentajien sukupolvi. Urkurakentamo on nykyään osa Kotimaa-yhtiöitä.

Pieni urkusanasto

sormio = käsin soitettava urkujen tai harmonin koskettimisto

jalkio = jaloilla paineltava urkujen koskettimisto

jalka = pituuden mittayksikkö, lyhennettynä ft tai ’, kaksitoista
tuumaa eli 0,3048 metriä

dispositio = urkuihin rakennettu äänikertavalikoima, joka usein
esitetään luettelona urkumusiikkiäänitteiden kansilehtisissä

portatiivi ja positiivi = entisaikojen pienikokoisia, liikuteltavia urkuja

urkufasadi = urkujen julkisivu

urut = pilliurut, kirkkourut (erotukseksi populaarimusiikissa
käytetyistä sähköuruista)

äänikerta = pillirivistö, koko äänialan kattava sarja pillejä, joilla on
sama äänenväri

äänitys = kaikki ne toimenpiteet, joilla urut saadaan soimaan halutulla
tavalla. Esiäänitys tehdään tehtaalla, varsinainen äänitys paikan
päällä.

MARJO PÄÄKKÖNEN

Artikkeli on osa lehteä 15/2012