Tämä työ on Roosa Leppäsen tekemä

Taide somisti kylän

3.4.12

Kärsimys, ilo ja onni ovat kaikkien ulottuvilla Limingassa, kun paikalliset liikeyritykset ja muun muassa poliisi ja kirjasto esittelevät näyteikkunoissaan aiheisiin liittyvää taidetta.

Maalauksia, puu-, keramiikka- ja tinatöitä, sarjakuvia sekä taidevalokuvia. Limingan taidekoulun ja yhtenäiskoulun oppilaat sekä ArsLimingan taitelijat ovat töillään rakentaneet Liminkaan harvinaislaatuisen taidepolun, joka kiertää kuntakeskuksessa poliisiasemalta apteekkiin. Esillä on yli 80 teosta.
   Taiteella ”katetulla” polulla on oma nimensä: Kärsimys–Ilo–Onni. Tiellä kulkeminen vie tunnelmasta toiseen: kulkija hätkähtää poltetusta hirrestä tehtyä kaksimetristä orjantappurakruunua koulukeskuksen edustalla, mutta toisaalla voi jo ihailla kauniita pieniä tinareliefejä, joissa on läsnä ilo, toivo, helpotus: kärsimyksellä ei ole viimeistä sanaa.
   Urheilukaupan ikkunassa on paikkaan sopiva teos kärsimyksestä: nauloilla puhkottu jalkapallo pysäyttää, se satuttaa, kiduttaa.

”Mikä loistava aihe!”
Kärsimys–Ilo–Onni-taidepolkua ei ole rakennettu sattumalta juuri tänä keväänä. Esitetäänhän Limingassa hiljaisella viikolla Jeesuksen viimeisiin päiviin keskittyvää Via Dolorosa -vaellusdraamaa. Näytelmässä ovat polun tavoin läsnä kärsimys, mutta ohjaaja Helena Tornberg halusi draaman päättyvän ylösnousemukseen: kristityn iloon ja onneen.
   Via Dolorosa -esityksen – ja myös taidepolun – taustalla on Hengellinen teatteriyhdistys Via Dolorosa – Liminka, erityisesti taidevalokuvaaja, kolumnisti Pirkko Moisander.
   Hän oli varhain syksyllä yhteydessä taidekouluun.
   Kuvanveiston lehtori Rauli Körkkö tarttui oppilaineen yhdistyksen ideaan kuvata kärsimystä.
   – Mikä loistava aihe! Suurin osa opiskelijoista kiinnostui aiheesta. Kaikilla meillä on mielikuvamme kärsimyksestä: mitä se meille itse kullekin on? Jollekin kärsimys tulee cokispullon kaatumisesta lattialle, toiselle se on jotain muuta: kipua, sairautta.
   – Opiskelijat lähestyivät aihetta luovasti; töistä tuli kiinnostavia. Joukossa oli kliseisten teosten lisäksi omaperäistä ajatusmaailmaa kärsimyksestä, Körkkö kertoo.

Teosten ripustaminen
vaati luovuutta

Taidekoululla syntyi alkuvuodesta kymmeniä kärsimysaiheisia töitä. ArsLimingan taiteilijat perehtyivät taidepolun kahteen muuhun teemaan: iloon ja onneen.
   Hengellisen teatteriyhdistyksen Via Dolorosan projektisihteeri ja ArsLimingan puheenjohtaja Carina Eklund rakensi kahden viikon ajan taidepolkua yhdessä yhdistyksen sihteerin Pirkko Moisanderin kanssa.
   Eklund muistelee urakkaa hyvällä, vaikka päivät venyivät pitkiksi.
   – Teoksien ripustaminen liiketilojen ikkunoihin oli monin kerroin mielikuvitusta koettelevampaa kuin laittaa taidetta esille gallerioihin, hän huokaisee ja kertoo ideoineensa mitä erilaisimpia kiinnityskeinoja kotonaan iltatunneille saakka.
   Taidepolun kulkijoita opastetaan kierroksella kartan avulla. Niitä on näyteikkunoissa – siellä missä taidettakin – ja kartta on esillä Via Dolorosan ja ArsLimingan nettisivuilla sekä Facebookissa.

Koko
kylä mukana

Carina Eklund ja Pirkko Moisander kehuvat taidepolun ainutkertaisuutta.
   – Taidepolun syntyminen kertoo liminkalaisesta yhteisöllisyydestä. Meininki polkua tehtäessä on ollut mahtavaa ja hyvää mieltä on riittänyt. Myös Limingan koululaiset tekevät aiheeseen liittyviä töitä ja lastenkin kyvyt pääsevät esille.
   – Minä ajattelen, että tämä muuttaa jollakin tapaa koko Liminkaa. Kun luulin, että yritykset antavat ikkunoistaan meille pienen tilan teoksia varten, me saimmekin kokonaisia näyteikkunoita käyttöömme, Moisander kertoo.
   – He ovat niin sanotusti sata lasissa tässä mukana, Eklund ihastelee.
   Naiset riemuitsevat siitä, että näyteikkunoissa taide tulee kaikkien ulkoilijoiden ulottuville.
   Taidepolku on rakennettu hyvissä ajoin ennen hiljaista viikkoa ja pääsiäistä siksi, että se johdattelee ihmisiä kuvillaan Via Dolorosa -kärsimysdraaman tunnelmiin.

Henkilökohtainen
kärsimys

Taidekoulun opiskelija Katriina Linnanmäen työ Kaunis kärsimys on esillä kampaamon ikkunassa. Linnanmäki myöntää, että teos on hyvin henkilökohtainen.
   – Jos joku kysyy, onko se omakuvani, minun on vastattava kyllä. Tein työtä kauan, mutta olen viihtynyt sen äärellä. Kärsimysaihe on synnyttänyt paljon ajatuksia.
   Linnanmäki pahoittelee, että joutuu vaihtamaan työnsä lähipäivinä. Hän lähettää sen Lahden taideinstituuttiin työnäytteeksi. Linnanmäki haluaa jatkaa taiteen opiskelua.
   Limingan taidekoululaisen, puuartesaani Vesa Mustosen työ pankin ikkunassa on kolme lahonneesta puusta tehtyä horjuvaa ristiä. Kun hän sai tammikuussa opettajaltaan Rauli Körköltä kärsimysaiheen käsiteltäväkseen, Mustonen mietti, mikä aiheuttaa ihmisille kärsimystä.
   Hän päättyi sanaan uskonto.
   – Uskonto lohduttaa, mutta uskonto saattaa myös ahdistaa tiukkuudellaan. Mikä on liikaa uskontoa, mihin voi vetää rajan? Mustonen kertoo kärsimysteemaan liittyviä pohdiskelujaan.

Riitta Hirvonen

Artikkeli on osa lehteä 13/2012