Oulun tuomiokapitulin kasvatuksen hiippakuntasihteeri Pekka Asikainen esittelee vaihtoehtoisia ideoita

Tekemistä kuuntelemisen sijaan

11.4.12

Rippikouluopetuksen tasoa pyritään nostamaan kouluttamalla kirkon työntekijöitä käyttämään muun muassa draamaa ja tarinoita oppitunneilla.

”Rippikoulutunneilla käsitellyt aiheet eivät ole olleet mielestäni hirveän kiinnostavia, mutta kyllä aiheita kuuntelee.
   En poistaisi opetusohjelmasta mitään, mutta sitä voisi muuttaa ehkä hieman nuorille sopivammaksi, asioita voisi käsitellä esimerkiksi enemmän nuorten näkökannalta ja ottaa nuorten mielipiteet huomioon.”
(Anna Riipinen, Tuiran seurakunnan rippikoululainen)

Kirkossa on ryhdytty kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota siihen, miten rippikoulussa opetetaan, Kirkkohallituksen työalasihteeri Jarmo Kokkonen kertoo.
   Rippikoulun suosio on pysynyt vankkumattomana, mutta menestyksen takana on pikemminkin nuorten mielikuvat hauskoista iltaohjelmista, hyvistä isosista ja riparikavereista kuin mielenkiintoiset oppitunnit.

Hyvääkin
on uudistettava

Jarmo Kokkonen toteaa, että kirkossa on vuosien varrella keskusteltu paljon, mitä opetetaan. Sen taustalle on jäänyt pohdinta, miten opetetaan.
   – Opetuksessa on käytetty liian vähän erilaisia opetusmenetelmiä, kuten esimerkiksi draamaa, musiikkia, tarinoita.
   – 45 minuutin yksinpuhelusta, opettajakeskeisyydestä, tulisikin siirtyä enemmän oppilaskeskeiseen työskentelyyn, Kokkonen sanoo.
   Hänen mukaansa rippikoulun ”sisällöllisestä vetovoimasta” on huolehdittava, vaikka rippikoululla menee hyvin, ja se on tukevasti osa nuorisokulttuuria.
   – Muutosten tekeminen on silti perusteltua. Itsetyytyväisyys olisi paha virhe, Kokkonen sanoo.

Koulutus
on tarpeellinen

Kokkonen kertoo, että eri puolilla Suomea järjestetään rippikoulun opettajille tämän ja ensi vuoden aikana useita koulutuksia opetuksen laadun parantamiseksi.
   Hänen mukaansa muun muassa pappien ja nuorisotyöntekijöiden valmiudet käyttää erilaisia opetusmenetelmiä ovat rajalliset. Siksi koulutus on tarpeellinen.
   Kokkonen on huomannut, että nuoret rippikouluopettajat saattavat herkästi ottaa kokeneita työntekijöitä enemmän paineita siitä, että rippikoulussa ”pitää sanoa riittävästi”.
   – Tiedolliset tavoitteet ovat vain osa rippikouluopetuksen tavoitteista, hän muistuttaa.
   Kokkosen mukaan on tärkeää huolehtia muun muassa siitä, että rippikouluopetukseen kuuluvat olennaisena osana keskustelut. Rippikouluopettajien on luotava edellytyksiä keskusteluhetkille, joissa nuorten on helppo puhua omista ajatuksistaan.

”Paritehtäviä voisi olla mielestäni enemmän. Tunneilla voisi olla myös enemmän tekemistä, eikä ainoastaan kuuntelemista.
   Tunteja voisi muokata myös enemmän ryhmän mukaiseksi, että jos ryhmä on esimerkiksi todella rauhaton, eikä kukaan jaksa keskittyä tai kuunnella. Silloin kannattaisi muuttaa opetustyyliä, vaikka antamalla enemmän ryhmätehtäviä tai muuta sellaista.”
(Anna Riipinen)

Rauhan Tervehdys julkaisee lisää Anna Riipisen ja toisen Tuiran seurakunnan rippikoululaisen Suvi Kangaspuoskarin kirjoituksia rippikoulusta. Annan kirjoitus, josta tämän jutun yhteydessä on otteita, julkaistaan kokonaisuudessaan 19.4. ilmestyvässä lehdessä.

Nuorten Ystävien asiantuntijuus hyödyksi

Rippikouluopettajien koulutuksessa Oulun hiippakunnassa on mukana tänä keväänä ja ensi vuonna Nuorten Ystävien kuntoutussuunnittelija, kouluttaja Saara Kotajärvi.
   Kotajärven mukaan kirkossa on tärkeää pysähtyä miettimään, mitä rippikoulussa tarkoittaa käytännössä esimerkiksi se, että riparilaisten joukossa on neuropsykiatrisista ongelmista, kuten adhd:stä tai aspergerin oireyhtymästä kärsiviä nuoria.
   – Jos nuorella on adhd-häiriö, pelkästään luentoon keskittyvä 45 minuutin oppitunti saattaa olla hämmentävä kokemus. Opetus pitäisikin jakaa pienempiin osiin, Kotajärvi selvittää.
   Hän tietää, että autistisen henkilön on vaikea käsittää abstrakteja asioita, kuten kolmiyhteinen Jumala.
   – Kovin käsitteellisiin asioihin hänen kanssaan opetuksessa ei voida mennä, vaan oppitunnin tulisi sisältää mahdollisimman konkreettista ja pelkistettyä opetusta. Tämä on iso haaste rippikouluopetuksessa, johon kuuluu hengellistä sisältöä.
   Vaikka erilaisten oppijoiden huomioiminen rippikouluopetuksessa lisää opettajien tarvetta saada tietoa ja käytännön vinkkejä opetukseen, Kotajärvi pitää arvokkaana sitä, että kaikenlaiset oppijat mahtuvat seurakuntaan.
   – Minusta olisikin outoa, jos kirkossa ei huomioitaisi heitä. Kaikilla ihmisillä pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet osallistua. Erilaisten oppijoiden määrä ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta nyt he osallistuvat aiempaa rohkeammin ja aktiivisemmin samaan toimintaan kuin muutkin.
   Idea Kotajärven käyttämisestä koulutuksessa tuli Oulun tuomiokapitulista hiippakuntasihteeri Pekka Asikaiselta.

TEKSTIT: RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 14/2012