Aamupalaksi pätkä Uutta testamenttia

7.5.12

Olenko riittävän arvokas ihminen jakamaan Raamattuja? Tätä on kysynyt itseltään Gideoneihin kuuluva oululainen Erkki Vuoristo.

Oululainen eläkeläisopettaja Erkki Vuoristo tuli uskoon 1980-luvun alussa. Vuoriston mukaan uskoon tulo toi ajatusmaailmaan ison muutoksen.
   – Aiemmin pidin uskovia jurottavina murheen kantajina. Mutta käsitykseni muuttui nopeasti. Ilo ja huumori kukkivat uskovien parissa. Minusta heidän ilonsa oli paljon aidompaa kuin maailman ihmisillä.
   – Monet kuvittelivat että uskovan pitää kieltäytyä kaikista nautinnoista ja hänen elämänsä on pelkkää asketismia. Itse en ole näin kokenut. Ei Kristus kiellä seuraajiltaan iloa eikä nautintoa.

Päivänavaukset
kohokohtina

Vuoristo kiinnostui uskonasioista vaimonsa ja ystäviensä innoittamana.
   – Jotkut ystäväni kysyivät minulta, olinko huomannut monien Raamatun ennustusten toteutuneen nykyaikana. Kiinnostuin asiasta ja menin mukaan Kansanlähetyksen raamattupiiriin. Aluksi olin kuunteluoppilaana, mutta vähitellen rohkaistuin puhumaan.
   Sittemmin Vuoristo on ollut aktiivinen kristitty. Puolitoista vuotta sitten ala-asteen opettajan työstä eläkkeelle jäänyt Vuoristo on toiminut vuosien mittaan useissa hengellisissä tehtävissä.
   – Olen juontanut hengellisiä tilaisuuksia esimerkiksi Kellonkartanon leirikeskuksessa ja vetänyt miesten raamattupiiriä Tuiran kirkolla. Lisäksi lauloin kuorolaisena Tuomasmessussa vuosien ajan.

Kotoinen
uskovien joukko

Vuoristo arvostaa suuresti uskovien välistä yhteyttä.
   – Kun tapaan minulle ennestään tuntemattomia uskovia, olen heidän parissaan heti kuin kotonani. Ventovieraillekin saattaa jutella vapautuneesti asioistaan.
   Vuoristo kertoo, ettei hänen lapsuudenkotinsa ollut erityisen uskonnollinen.
   – Opetettiin minulle kotona iltarukous. Siitä muodostui kuitenkin ennen pitkää enemmänkin mekaaninen tapahtuma. Mutta ehkä siitä jokin siemen jäi itämään. Ja isän puoleiset isovanhempani olivat kyllä uskovia.

Innostavat
päivänavaukset

Vuoristo sanoo toteuttaneensa hengellistä kutsumustaan myös opettajana.
   – Sain uskontotunteja usein vastuulleni, koska kaikki opettajat eivät halua pitää niitä ollenkaan. Toin oppilaille esille oman vakaumukseni. Uskontotunneillani myös luettiin Raamattua.
   – Muutamat oppilaani sanoivat uskontotuntien olevan mukavia. Tietysti oli niitäkin, jotka vähän välittivät uskonnosta. Monesti tunneilla syntyi tervehenkisiä väittelyitä. Varoin opetuksessani hyökkäävää tai tuomitsevaa asennetta.
   Vuoristo sai usein vastuulleen päivänavauksia.
   – Niitä oli varsinkin kirkollisina juhla-aikoina. Nämä tehtävät olivat minulle työn kohokohtia. Sain kertoa suurista asioista koko koulun väelle.

Joka ilta
meno

Jossakin vaiheessa Erkki Vuoristolla oli varsinaisen leipätyönsä lisäksi hengellisiä tehtäviä viitenä iltana viikossa.
   – Tuohon aikaan sanoin niille harvoin ei. Aloin kuitenkin väsyä ja irrottauduin vähitellen monista tehtävistäni. Sillä tiellä olen pikkuisen vieläkin. Nyt eläkkeellä ollessani olen miettinyt, olisiko minulla taas voimia panostaa vähän enemmän hengelliseen työhön.
   Kovin passiivisena Vuoristo ei ole nytkään ollut. Hän on toiminut erityisesti Gideon-järjestössä. Toistasataa vuotta sitten Yhdysvalloissa alkunsa saaneeseen järjestöön kuuluu jäseniä useista kristillisistä kirkkokunnista.
   – Gideonit-järjestö on saanut lempinimen ”seurakunnan jatkettu käsivarsi”, koska se vie Uusia testamentteja moniin paikkoihin: vankiloihin, sairaaloihin, hotelleihin, kouluihin ja varuskuntiin.

Minän
piti kasvaa

Vuoristo sanoo kasvaneensa uskossaan Gideon-työn myötä.
   – Käytän tätä termiä, vaikka itse olenkin jäävi arvioimaan kasvuani. Oli aika, jolloin tunsin Uusia testamentteja jakaessani vääränlaista ylpeyttä. Tunsin tehtävän sopivan minulle puhetyöläisenä
mitä mainioimmin. Tämä vei hengellisyyden näkökulmaa kauemmaksi.
   Välillä Vuoristo menetti itsevarmuutensa.
   – Koin Uuden testamentin luovuttamisen pyhäksi hetkeksi. Mietin, oliko henkilössäni tai sanomisessani jotain mikä oli pilaamassa tämän pyhyyden. Olinko tehtävään riittävän arvokas?
   – Rukoilin asian puolesta. Sain rohkeutta ja varmuutta. Ymmärsin pääasian olevan se, että Jumalan sana tavoittaa ihmisen. Me jakajat olemme vain välikappaleita.

Usko tulee
kuulemisesta

Erkki Vuoristo toteuttaa Gideonien raamatunlukukalenteria. Aamuisin hän lukee pätkän Uutta testamenttia, illalla pätkän Vanhaa testamenttia. Näin pääsee vuoden aikana läpi koko Raamatun.
   – Vaikka systeemi on lukujärjestyksenomainen, se toimii hyvin. Monesti ihminen tarvitsee tällaisiin asioihin raameja. Ikävältä velvollisuudelta raamatunluku ei tunnu.
   Vuoristo osallistuu säännöllisesti kotiseurakuntansa Tuiran jumalanpalveluksiin.
   – Menen ennen kaikkea kuuntelemaan, mitä pappi sanoo saarnassaan. Jotkut puhuvat Sanan nälästä. Ennen pidin sitä vähän hurskaana sanaparina. Mutta olen vähitellen oppinut ymmärtämään, että usko tulee kuulemisesta. Jos en mene sunnuntaina kirkkoon, jotain tuntuu puuttuvan. Ehtoollisen nauttiminen ja kristittyjen yhteyden kokeminen ovat myös tärkeä osa kirkossa käyntiä.

Haaveena
lukea vanhuksille

Vuoristo osallistuu säännöllisesti myös kahteen raamattupiiriin, jotka kokoontuvat kodeissa vuoroviikoin.
   – Toinen niistä on kokoontunut jo 1980-luvun alusta, jolloin tulin uskoon. Mukana on vielä joitain muitakin alkuperäisjäseniä.
   Viime vuonna Vuoristo kävi lähetystyöhön liittyvän Kairoskurssin ja äskettäin jatkokurssin, joka oikeuttaa toimimaan kurssin ohjaajana.
   – Siellä korostettiin, että koko Raamattu on kirjoitettu lähetystyön näkökulmasta. Se ei ala Jeesuksen lähetyskäskystä, vaan jo 1. Mooseksen kirjasta: siitä kun Jumala kehottaa Aabrahamia lähtemään
maastaan.
   Tulevaisuuden suhteen Vuoristolla on uutta suunnitelmaa.
   – Olen ajatellut, että voisin vaikkapa käydä lukemassa vanhustentalon asukkaille jotain. Oli
se sitten sanomalehteä tai Raamattua.

JUHANA UNKURI

Artikkeli on osa lehteä 17/2012